Aurinkovoimaloiden rakentamisen vaikutuksia ilmastoon, metsiin ja metsätalouteen : Aurinkometsä -hankkeen loppuraportti

Abstract

Aurinkometsä -hankkeessa kahden case-tarkastelun (Paiholan ja Kyyrönsuon suunnittelualueet) ja asiantuntijatyön pohjalta arvioitiin aurinkovoimaloiden rakentamisen, siitä aiheutuvan maankäytön muutoksen sekä energiantuotannon vaikutuksia. Tarkastelu painottui erityisesti ilmastovaikutuksiin. Työn tuloksena esitellään elinkaariarviointiin (LCA) pohjautuva menetelmä, jonka avulla aurinkovoimalan rakentamisen kokonaisilmastovaikutukset arvioitiin. Sitä varten määritettiin alueille suunniteltujen aurinkovoimaloiden tuottaman sähkön elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt, joiden perusteella laskettiin aurinkosähkön kokonaispäästökerroin (kg CO2e/MWh). Puuston ja maaperän hiilivaraston muutokset laskettiin kahdessa eri skenaarioissa: 1. Alueelle rakennetaan aurinkovoimala ja 2. Business-as-usual eli nykyinen maankäyttö (metsätalous) jatkuu. Pienimmät päästöt syntyvät, kun alue on luonnostaan vähäpuustoinen (niukkaravinteinen) eli kasvupaikka on karu ja sen maa- tai metsätalouskäyttö on vähäistä, jolloin syntyy vähän hiilivuotoa. Turvemaiden osalta haitallisia vaikutuksia syntyy silloin, jos alueen vesitaloutta muutetaan niin, että päästöt lisääntyvät. Esimerkiksi ojittamattomia turvemaita ei kannata kuivata aurinkovoimalan rakentamisen takia. Tulokset osoittavat, että aurinkovoimalla (Paihola 41,1 kg CO2e/MWh, Kyyrönsuo 63,9 kg CO2e/MWh), kuten muillakin fossiilittomilla energianlähteillä tuotetun sähkön kasvihuonekaasupäästöt ovat vain murto-osa fossiilisella energialla tuotetun sähkön päästöistä (esim. maakaasu, öljy, hiili 700–1 000 kg CO2e/MWh). Tulosten perusteella on selvää, että aurinkovoima on yksi vähäpäästöisistä energiamuodoista siitä huolimatta, että maankäytön muutokset, mukaan lukien hiilivuoto, kasvattavat aurinkovoiman päästökerrointa. Tämän vuoksi aurinkovoiman tuottama, fossiilisen energian korvaamisella saavutettava ilmastohyöty on moninkertainen voimalan rakentamisen aiheuttamiin päästöihin verrattuna. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli selvittää työkaluja, joilla voidaan arvioida maankäytön muutoksesta aiheutuvia ilmastovaikutuksia. Hankkeessa testattiin paikkatietopohjaista Kaavoittajan hiilikartta -työkalua, jonka tarkoituksena on tukea kuntia ja kaavoittajia arvioimaan kaavoituksessa tehtävien päätösten vaikutuksia hiilivarastoihin ja -nieluihin. Puuston hiilivaraston muutosten osalta tulokset olivat varsin hyvin linjassa Aurinkometsä -hankkeen laskelmien kanssa. Sen sijaan maaperän hiilivaraston muutosten osalta Hiilikartta- ja Aurinkometsä -laskelmien erot olivat suuremmat, mikä pääosin johtunee eri lähtöaineistoista, joita laskennoissa käytettiin. Hiilikartan kehitystyö jatkuu edelleen ja keskeisimpiä tulevaisuuden kehityskohteita ovat nimenomaan uusiutuvan energian maankäyttövaikutusten arvioinnin parantaminen.