Lintujen pesimäaikaa koskevien lisärajoitusten vaikutus puunhankintaan sekä metsä- ja kansantalouteen

Lintudirektiivi suojelee luonnonvaraisia lintulajeja ja kieltää niiden tahallisen häirinnän pesimäaikana, mikä on lisännyt tarvetta täsmentää myös Suomessa pesimäaikaisen puunkorjuun sääntelyä EU-tuomioistuimen tuoreen ratkaisun myötä. Suomessa pesimäkausi ajoittuu pääosin huhti–heinäkuuhun. Metsätaloustoimet voivat tänä aikana heikentää lintujen pesimämenestystä, mutta rajoituksilla olisi samalla merkittäviä vaikutuksia metsätalouden toimintaan ja puunhankintaan, joka on jo nykyisellään talvikauteen painottunutta. Pesimäaikaiset korjuurajoitukset lisäisivät puunkorjuun kausiluonteisuutta siirtämällä hakkuita talvelle. Tämä kasvattaisi puunhankintaketjun työvoiman ja kaluston tarvetta, lisäisi puutavaran varastointia ja nostaisi logistiikan kustannuksia. Tässä selvityksessä arvioitiin neljän kuukauden pesimäkauden korjuurajoitusten vaikutuksia koko Suomessa puutavaran saatavuuteen, metsänhoitoon ja metsäteollisuuteen. Tarkastelu kattoi puunhankinnan kustannukset, työvoimatarpeen sekä vaikutukset tuotantomääriin ja arvonlisäykseen, ja sisälsi skenaarioita, joissa pesimäaikana tekemättä jääneitä hakkuita siirrettiin osittain tai kokonaan talvikaudelle. Tulosten mukaan vaikutukset vaihtelevat rajoitusten laajuuden mukaan: lievissä, nykykäytäntöjä muistuttavissa rajoituksissa kustannukset kasvavat maltillisesti, mutta laajemmissa rajoituksissa kustannukset voivat nousta merkittävästi. Lisäksi kausityöntekijöiden ja lisäkaluston tarve kasvaa huomattavasti korjuussa ja kuljetuksessa. Pienimmän muutoksen skenaariossa, jossa toteutuneiden lehtipuuvaltaisten kohteiden ja korpien hakkuut pesimäajalta siirretään talvikaudelle, puunhankinnan kustannukset nousivat 2,7 prosenttia. Sen sijaan pesimäaikainen totaalinen korjuukielto lisäisi yksikkökustannuksia noin kuusi prosenttia ja vähentäisi puunkorjuuta noin 25 prosenttia, mikäli menetettyä hakkuupotentiaalia ei korjattaisi myöhemmin pesintäajan ulkopuolella. Tällöin vaikutukset kansantalouteen olisivat merkittävät ja edellyttäisivät suuria sopeutustoimia metsäteollisuudessa kokonaisvaikutusten noustessa jopa noin kolmeen miljardiin euroon. Totaalirajoitukset heijastuisivat myös energiapuun korjuuseen, metsänhoitoon ja uudistamiseen. Hakkuutähteiden korjuu siirtyisi syksyyn tai talveen, mikä heikentäisi laatua ja varastoitavuutta sekä voisi vähentää niiden käyttöä energiantuotannossa. Metsänhoitotöiden osalta erityisesti kevät- ja alkukesään ajoittuvat kylvöt ja istutukset vaikeutuisivat, ja työkauden lyheneminen pahentaisi työvoimapulaa taimikonhoidossa sekä nuorten metsien kunnostuksessa. Tämä voisi johtaa hoitotöiden viivästymiseen, pienempiin toteutuspinta-aloihin sekä heikompaan metsien arvokasvuun ja huonompiin puunkorjuuolosuhteisiin tulevaisuudessa. Lisäksi rajoitukset vaikeuttaisivat luonnonhoitotöitä, kuten kulotusta, joilla on keskeinen merkitys metsien monimuotoisuuden ylläpidossa. Kaikkia tarkasteltuja skenaarioita ei pidetä käytännössä realistisina ilman riittävää sopeutumisaikaa ja merkittäviä muutoksia puunhankinnan toimintamalleihin. Keskeisiä ongelmia ovat työvoiman saatavuus, toiminnan kannattavuus sekä kustannusten nousun vaikutukset puun kysyntään ja metsäteollisuuden kilpailukykyyn.