Ekosysteemilähestymistapa metsien hoidossa ja käytössä - kirjallisuusselvitys

Ekosysteemilähestymistapa on vuonna 1992 hyväksytyn biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen seurauksena luotu strategia, jonka päätavoitteena on ekosysteemien rakenteen ja toiminnan suojelu, jotta ekosysteemien kyky tuottaa merkittäviä palveluja säilyy. Ekosysteemipalvelujen käsite ja yleisesti käytetty luokittelu on peräisin YK:n vuosina 2001 2005 toteuttamasta Vuosituhannen ekosysteemiarvioinnista, joka on noin 1300:n eri puolilla maailmaa toimivan tutkijan näkemys maailman ympäristön tilasta, sitä uhkaavista vaaroista ja tarvittavista toimenpiteistä. Arvioinnissa ekosysteemipalvelut jaetaan neljään ryhmään. Varsinaisia palveluja ovat tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalvelut. Neljännen ryhmän tukipalvelut, joita kutsutaan myös ylläpitopalveluiksi, ovat edellytyksenä muille palveluille.Ekosysteemilähestymistavan ja kestävän metsätalouden yhteisenä tavoitteena on edistää luonnon suojelua ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Toinen yhteinen tavoite on tuottaa hyvinvointia sekä nykyisille että tuleville sukupolville. Molemmille on ominaista myös monikäytön periaate sekä ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Ekosysteemilähestymistavan ja kestävän metsätalouden suurin ero on siinä, että kestävä metsätalous keskittyy yhteen luontotyyppiin, metsään. Ekosysteemilähestymistavan tavoitteena on laaja-alaisempi maa-alueiden, vesistöjen ja elollisten luonnonvarojen integroitu hoito ja käyttö. Laaja-alaisena ekosysteemikokonaisuuksia kattavana strategiana ekosysteemilähestymistapa painottaa kestävää metsätaloutta enemmän poikkihallinnollista yhteistyötä ja varautumista erilaisia ekosysteemien heikentymisestä johtuvia uhkia kuten ilmastonmuutosta vastaan.Selvityksen aluksi kuvataan ekosysteemilähestymistavan integroitumista kansainväliseen metsäpolitiikkaan. Ekosysteemilähestymistapaan vaikuttavaa suomalaista luonnonvarapolitiikkaa käydään läpi tavoitteiden, keinojen ja seurannan näkökulmista. Käytännön toteutusta tarkastellaan kuvaamalla metsien suojelun, hoidon ja käytön menetelmiä eri maanomistajaryhmien metsissä. Muita yksityisiä aluekokonaisuuksia kuvaavassa luvussa esitellään Suomessa jo toteutettuja organisaatiorajat ylittäviä innovatiivisia luonnonhoitoa, monikäyttöä ja metsien kulttuuriarvoja vaalivia hankkeita.Selvityksen aineisto on valittu kolmen ekosysteemilähestymistapaa määrittävän rajauskriteerin avulla. Ne ovat metsien monikäyttö, omistus- ja organisaatiorajat ylittävä yhteistyö ja ihmisten hyvinvointi. Rajauskriteerien avulla tehdään myös yhteenvetoa tilanteesta Suomessa vuonna 2009. Lopuksi kuvataan lyhyesti metsiä koskevia uhkia, ongelmia ja kehittämistarpeita. Tulevaisuuden mahdollisuudet parantaa tilannetta liittyvät luonnonvaratalouden, aineettoman talouden ja palveluyhteiskunnan haasteisiin.