Franchisingsopimukset sikatalouden hintariskien hallinnassa

Abstract

Tässä tutkimuksessa estimoitiin vertikaalisesti koordinoitujen tuotanto- ja markkinointisysteemien arvo siitä näkökulmasta, kuinka tehokkaasti niillä voidaan hallita sikaloiden ja sikalainvestointien hintariskejä. Koordinaatiomalleja arvotettiin ensisijaisesti investoivan yrittäjän näkökulmasta, koska uudet tuotanto- ja markkinointisysteemit nivoutuvat toisiinsa ja ne yleistyvät investointien kautta. Tutkimuksessa keskityttiin franchisingsopimuksiin eli tiiviiseen ja pitkäaikaiseen yhteistyösopimukseen franchisingantajan ja franchisingsaajan kesken. Kahden erilaisen franchisingsopimuksen arvo estimoitiin käyttämällä reaalioptio-menetelmää. Estimointiin käytettiin vuosina 1995-2001 havaittuja hintoja ja hintavaihtelua. Tulosten mukaan vertikaalisella koordinaatiolla ja franchisingtyyppisillä sopimuksilla voidaan alentaa sikaloiden tuottovaihtelua ja alentaa pääoman tuottovaatimusta sikalainvestoinneissa. Tämän tutkimuksen esimerkkisopimukset näyttäisivät alentavan sikalainvestoinnin tuottovaihtelua vähintään kolmanneksella perinteiseen erikoistuneeseen, kahden vaiheen tuotantoon nähden. Sikatalousyrityksen nykyinen "sijoitusportfolio", kuten avointen porsasmarkkinoiden varassa toimiva emakko- tai lihasikala, on riskialttiutensa vuoksi ratkaiseva vaikutus sikalan laajennusinvestointien hintariskeihin. Kun jo entuudestaan toiminnassa oleva emakko- tai lihasikala investoi uuteen, vertikaalisesti koordinoituun tai integroituun tuotantomalliin, on uuden liiketoiminnan (marginaalisen) laajentamisen sisältämä hintariski pieni verrattuna erikseen ja yksinään tarkasteltujen sikalainvestointien hintariskeihin. Eräissä tapauksissa laajennusinvestointi ei enää lisää tilalla jo olevan sikalan aiheuttamia hintariskejä. Tulokset havainnollistavat sitä, että erikoistuneiden sikalayritysten nykyinen riskialttius houkuttelee investoimaan yhdistelmätuotantoon tai uusiin, vertikaalisesti koordinoituihin tuotantojärjestelmiin. Hintariskejä alentavilla koordinaatiomalleilla sikatalouteen saadaan investointeja, jotka muutoin jäisivät suurten hintariskiensä vuoksi tekemättä.

This paper estimates risk related incentives of farmers' to enter in certain vertically co-ordinated hog production systems and integrated farrow-to-finish units. The vertical co-ordination systems include two examples of franchising -type contracts. Incentives to invest are estimated as optimal investment thresholds using the quasi options approach. The results suggest that there is large potential to design co-ordination mechanisms which significantly decrease price risks within the hog production chain. The existing farrowing and, particularly, finishing units have high incentives to self-insure their operations by entering in vertically integrated and co-ordinated systems. The option value for a simple franchising contract, when it is compared to the open market co-ordination, was estimated for a finishing unit roughly at the same value as the actual capital cost. Farrowing units also have potential to profit by offering very attractive, low risk franchising contracts to finish their hogs without increasing their own risks.