Reforms of the Common Agricultural Policy and agriculture in Finland

Abstract

Maatalouspolitiikka muuttuu, kun maatalouden markkinasuuntaus kasvaa: hintoja ja rajasuojaa lasketaan, tuotannon määrällisiä rajoituksia poistetaan ja hintatuesta siirrytään suoraan tulotukeen. Euroopan unionin (EU) yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistus vuonna 1992, Euroopan komission heinäkuussa 1997 esittämä Agenda 2000 -uudistusehdotus ja USA:ssa vuosien 1996-2002 maatalouslaki ovat esimerkkejä tästä kehityksestä. Kansainvälistä painetta aiheuttaa maailmankaupan vapauttaminen GATT:n ja maailman kauppajärjestö WTO:n kautta. Tämä artikkeli tarkastelee CAP:n mahdollisia uudistusvaihtoehtoja ja niihin liittyvän poliittistaloudellisen päätöksenteon perusteita, keskeisiä tekijöitä ja riippuvuussuhteita. Uudistusvaihtoehtoja, joita ovat Agenda 2000:n mukainen uudistus ja CAP:n kansallistaminen, tarkastellaan Suomen näkökulmasta. Lisäksi verrataan Agenda 2000:n yhteydessä esiinnoussutta maatalouden eurooppalaista mallia amerikkalaiseen malliin. Artikkelissa käytetään uuden poliittisen taloustieteen lähestymistapaa, politiikkaskenaarioita ja aineistona CAP:iin ja Agenda 2000:een liittyvää kirjallisuutta ja EU:n asiakirja-aineistoa. CAP:n merkittävä ongelma on, että kuudelle EEC-perustajajäsenmaalle luotuna se ei ole riittävän "yhteinen", eli se ei pysty vastaamaan 15 erilaisen jäsenmaan erilaisen maatalouden vaihteleviin ja moninaisiin ongelmiin. Suuri vinouma CAP:ssa on ollut se, että 20 % viljelijöistä on saanut 80 % maataloustuesta. Agenda 2000 ei näitä ongelmia poista, vaan se johtaisi komission maaliskuun 1998 esitysten perusteella tuotanto-oloiltaan ja kustannustasoltaan poikkeavassa pohjoisessa Suomessa suhteellisesti suurempiin maatalouden tulonmenetyksiin kuin muissa jäsenmaissa. CAP:n kansallistaminen (RAP = renationalised agricultural policy) sen sijaan vahvistaisi myös maa-talouspolitiikassa läheisyys- eli subsidiariteettiperiaatetta, joka on tärkeä periaate EU:n alue- ja rakennepolitiikassa. RAP yksinkertaistaisi CAP:ia ja johtaisi säästöihin EU:n budjetissa, josta maatalouden osuus 1990-luvulla on ollut noin 50 %. Kansallistaminen selventäisi myös EU:n tulevaan itälaajenemiseen liittyvien maatalouspolitiikan ongelmien ratkaisua. CAP:n kansallistaminen voi olla eriasteista, jonka lievintä muotoa edustavat Suomen itsensä maksamat kansalliset tuet (pohjoinen tuki ja vakavien vaikeuksien tuki) sekä Agenda 2000:n eläintukien ns. kansalliset kirjekuoret. Suomen virallinen vaatimus Agendan aiheuttamien tulonmenetysten täysimääräisestä kompensoimisesta EU:n varoin erityisolosuhteisiimme vedoten edustaa lähinnä CAP:n alueellistamista. Täysimääräinen RAP merkitsisi jäsenmaiden omaa valtaa ja rahoitusvastuuta maatalousasioissa. EU:n yhteinen kauppa- ja kilpailupolitiikka asettaisi kuitenkin tietyt rajoitteensa mm. tukimuodoille ja estäisi siten markkinavääristymien muodostumisen yhteismarkkinoilla. Suomen maatalous hyötyisi kansallistamisesta, koska oma päätöksenteko voisi ottaa muita vaihtoehtoja paremmin huomioon tuotantomme erityispiirteet ja -olosuhteet. Suomen poliittinen ja taloudellinen tilanne vaikuttaisivat tällöin maatalousratkaisuissa. Täydellinen kansallistaminen olisi EU:lle poliittisesti vaikeaa, koska CAP on pisimmälle integroitu yhteisen politiikan alue unionissa. Lisäksi EU-jäsenmaiden poliittis-taloudelliset lähtökohdat CAP-uudistukseen ovat hyvin erilaisia riippuen mm. siitä, (a) kuinka ratkaisevassa asemassa viljelijä-äänestäjät ovat maan sisäpolitiikassa (tietyille puolueille esimerkiksi Saksassa), (b) miten tärkeä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vienti (Ranska, Tanska, Hollanti) tai maatalousväestön merkitys maaseudun väestöpohjana maalle on (Välimeren maat, Itävalta, Suomi), (c) miten maa painottaa kilpailukykyä suhteessa ympäristöasioihin ja tuotantoetiikkaan, (d) onko maa EU-budjetin nettomaksaja vai -saaja (Saksa vs. Välimeren maat) tai EU:n maataloustukien suuri hyötyjä (Ranska absoluuttisesti, Irlanti ja Tanska suhteellisesti) sekä (e) mikä CAP-uudistusratkaisujen suhde on EU:n tai jäsenvaltion laajempiin poliittisiin ja taloudellisiin päätöksiin ja kehityssuuntiin, esimerkkinä Saksan ja Välimeren maiden suhtautuminen EU:n itä-laajentumiseen. EU:n poliittis-taloudellisessa päätöksenteossa Suomen pitäisi löytää samankaltaisessa tilanteessa olevia jäsenmaaliittolaisia vaikutusvaltansa lisäämiseksi, tavoitteenaan esimerkiksi CAP:n tukimekanismien muuttaminen. Taloudellisesti ja poliittisesti mielekäs tavoite olisi, että julkinen tuki kohdennetaan tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin selvästi perusteltujen ja laajasti hyväksyttyjen kriteerien mukaisesti.

This article examines some possible paths and inherent political economy of the future reforms of the Common Agricultural Policy (CAP) and their implications for the Finnish agriculture. Scenario approach is qualitatively applied in respect of two policy scenarios, the Agenda 2000 reform proposals and the renationalisation of the CAP. In addition, the proposed European model of agriculture is briefly compared with the farm sector in the United States. Agenda 2000 is regarded as a threat scenario and the renationalisation of the CAP as a target scenario from the point of view of the Finnish agriculture in the European Union.