Carbon dioxide evolution from snow-covered agricultural ecosystems in Finland

Hiilidioksidin vapautumista lumipeitteisestä ja paljaasta maasta mitattiin suorasti ja epäsuorasti Suomen maaperästä. Mittaukset tehtiin turve-, hiekka- ja savimaasta. Suorissa mittauksissa käytettiin suljetun kammion menetelmää ja epäsuorissa Fickin diffuusiomallia. Kaikkien em. maalajien talvilämpötila vaihteli 2 cm:n syvyydessä Oja +1 °C välillä. Hiilidioksidipitoisuus lumikerroksen sisällä oli sitä korkeampi mitä paksumpi lumikerros oli. Lumen hiilidioksidipitoisuudesta mitattu keskimääräinen hiilidioksidivirtaus vaihteli 10-27 mg CO2 m-2 h-1 diffuusiomallilla ja 18-27 mg CO2m-2 h-1 suljetun kammion menetelmällä mitattuna. Tämän tutkimuksen mukaan lumi on hyvä maan lämpöeriste, ja CO2:n tuotanto jatkuu maassa lämpö-tilojen pysyessä lumipeitteen alla jäätymispisteen yläpuolella. Maaperästä vapautuu ilmakehään hiilidioksidia lumipeitteen läpi. Hiilidioksidin muodostumista talvella ja kesällä kuvaavan suhdeluvun arvioitiin olevan noin 4 %. Täten merkittävä osa vuotuisista hiilidioksidipäästöistä syntyy talvella.