Synteesiraportti: Entä jos luomua olisi 25 % Suomen ruoantuotannosta? Vaikutusarvioita omavaraisuuteen ja tuotannon kestävyyteen

Abstract

Euroopan komissio on asettanut tavoitteeksi, että 25 % EU-maiden peltoalasta olisi luomuviljelyssä vuoteen 2030 mennessä. Suomessa tätä tavoitetta tukee kansallinen luomuohjelma, joka pyrkii kasvattamaan luomun osuutta sekä tuotannossa että kulutuksessa. Luomutuotanto nähdään yhä tärkeämpänä osana kestävää ruoantuotantoa, mutta sen rooli ruokajärjestelmien kestävyysmurrokseen liittyvässä julkisessa keskustelussa on ollut vähäinen. Suomessa tarvitaan laajempaa analyysiä luomun merkityksestä ruokajärjestelmän kestävyyteen, omavaraisuuteen ja eläinten hyvinvointiin. Julkaisussa tarkastellaan kasvintuotannon, märehtijätuotannon, sianlihantuotannon ja siipikarjantuotannon eroja tavanomaiseen tuotantoon ruoantuotannon, omavaraisuuden ja ympäristövaikutusten näkökulmista. Lisäksi raportissa pohditaan, miten luomutuotannon lisääntyminen kohti 25 %:n tavoitetta vaikuttaa näihin seikkoihin tuotantosuunnittain. Luomutuotannon kasvun vaikutusten arviointi on haastavaa puutteellisten tilastojen ja vähäisen suomalaisia luomuviljelyjärjestelmiä koskevan tutkimuksen takia. Märehtijätuotanto sopii hyvin luomuun ja sen lisääntymisellä olisi pienimmät vaikutukset nykyiseen ruoantuotannon määrään. Maidontuotannon lisääntymisellä olisi emolehmätuotantoa suuremmat vaikutukset ympäristöön, koska luomuemolehmätuotanto eroaa tavanomaisesta tuotannosta vähemmän kuin muut luomutuotantosuunnat. Ympäristöhyödyt olisivat suurimmat erityisesti siipikarjan- ja sianlihantuotannossa, jossa luomurehuntuotannon lisääntyminen lisäisi monimuotoisuutta ja vähentäisi kemikaalikuormitusta. Taloudellisesti luomun kasvu voi heikentää tilojen kannattavuutta, ellei tuottavuutta ja kysyntää saada kasvatettua. Kestävä kasvu edellyttää alueellista yhteistyötä kasvi- ja kotieläintuotannon välillä, ravinteiden kierron tehostamista sekä kulutuskysynnän vahvistamista. Luomun vaikutukset riippuvat siitä, millaista tuotantoa tulevaisuudessa kehitetään ja mihin tuotantoon kasvu kohdistuu. Keskustelu luomun suunnasta on ollut vähäistä, vaikka luomua ja muuta ruoantuotantoa tuetaan merkittävästi. Tukien ja politiikan avulla voidaan ohjata kasvua tukemaan kestävyyttä. Raportti nostaa esiin kolme teemaa, joista luomun kehittämisen yhteydessä tulisi käydä enemmän keskustelua; luomun kasvulle tarvitaan tarkempi tavoite, kotimaan markkinoiden roolia tulisi vahvistaa, ja luomun potentiaalia agroekologisen ruokajärjestelmän edistäjänä tulisi hyödyntää nykyistä laajemmin.