Kosteikkoviljely ilmastonmuutoksen hillintäkeinona

Abstract

Turvepeltojen päästöt ilmaan ja vesiin ovat suuret, koska kuivatettuna turpeen eloperäinen aines hajoaa ja vapautuu ympäristöön erilaisina yhdisteinä. Pohjaveden pinnan nostolla voidaan saavuttaa merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, ja siten maanomistajien valinnoilla turvepeltojen kuivatuksessa ja vedenhallinnassa on suuri merkitys Suomen ilmastotavoitteiden täyttämisen kannalta. Suomessa on toistaiseksi vähän kokemuksia turvepeltojen märkänä viljelystä tai suoksi ennallistamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -ohjelmasta rahoittamassa TURINA-hankkeessa (Turvepeltojen ilmastokestävä viljely – viljelijän näkökulma) kokeiltiin viljelijöiden mailla kosteikkoviljelyä: pohjaveden pintaa nostettiin märissä oloissa viihtyville satokasveille sopivaksi. Toteutettujen toimien päästövähennykset, kustannukset, hyödyt ja haitat sekä viljelijöiden kokemukset dokumentoitiin. Tavoitteena oli lisätä tietämystä toimien käytännön toteutuksesta ja vaikutuksista sekä keinoista laajentaa vettämistoimintaa. Pohjaveden nosto onnistuu yksinkertaisin patoratkaisuin usein vain osittain. Jos tavoitellaan tilannetta, jossa vesipinta pysyy lähellä maan pintaa ympäri vuoden, useimmilla kohteilla tarvitaan lisäveden ohjausta kohteelle tai muita vettä pidättäviä rakenteita kuten maavalleja tai valtaojan padotusta. Pohjaveden pinnan nosto vähensi kasvihuonekaasupäästöjä koealueilla. Kun vesipinta nousi 10 cm, hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin yhteenlaskettu päästö väheni 2–12 hiilidioksidiekvivalenttitonnia hehtaarilta. Saatiin myös alustavia tuloksia, jotka viittaavat ravinne- ja kiintoainespäästöjen vähenemiseen pohjaveden pinnan noustessa. Tietoa turvepeltojen sijainnista ja ominaisuuksista tulisi olla nykyistä laajemmin viranomaisten käytössä. Hankkeen tuottaman paikkatiedon avulla voidaan tunnistaa yksittäisiä vettämiseen soveltuvia turvemaannosta olevia peruslohkoja tai niiden osia, mutta myös laajempia kokonaisuuksia. Alueiden kartoittaminen voi hyödyttää monia viranomaisia turvepeltojen ilmastotoimien jalkauttamisessa, mutta myös monihyötyisten laajempien vettämiskohteiden tunnistamisessa ja niille mahdollisesti kohdistuvien ympäristötoimien toimeenpanossa. Viljelijöiden kosteikkoviljelykokemuksia ja vertaisoppimista on tärkeää hyödyntää kosteikkoviljelyn laajentamisen työvälineenä.