Chlormequat chloride and ethephon affect growth and yield formation of conventional, naked and dwarf oat

Ohra- ja vehnäkasvustojen lako torjutaan kasvunsäätein kauraa yleisemmin. Myös tutkimus on keskittynyt näihin ensin mainittuihin viljalajeihin. Kaura saattaa kuitenkin reagoida tähkällisiä viljoja herkemmin kasvuoloissa tapahtuviin muutoksiin, myös kasvunsäädekäsittelyihin. Siksi tutkimme kasvunsääteiden vaikutuksia kauran sadonmuodostukseen Suomen kasvuoloissa mittaamalla jyväsadon lisäksi 24 kasvuston rakennetta ja sadonmuodostusta kuvaavaa ominaisuutta. Peltokokeet järjestettiin Helsingin yliopiston Viikin koetilalla vuosina 1995 ja 1996. Tavanomaisen kauran lisäksi tutkimme kasvunsääteiden vaikutuksia paljasjyväisen ja kääpiökauran sadontuottoon. Tutkittujen kasvunsääteiden vaikutus perustuu kasvien hormonitoiminnan muutoksiin. Klormekvattikloridi (CCC) ehkäisee gibberelliinihapon biosynteesiä ja etefoni lisää etyleenin tuotantoa. Kaurakasvustojen käsittely CCC:lla kaksisolmuasteella lisäsi satoa parhaimmillaan 13 %, kun etefoni-käsittely lippulehden kielekkeen tultua esille yleensä vähensi satoa. Koska kaurakasvustot eivät lakoontuneet, kasvunsääteet vaikuttivat sadonmuodostukseen muuttamalla kasvustorakennetta. Kumpikin kasvunsääde lyhensi tavanomaisten ja paljasjyväisten kauralajikkeiden kortta, erityisesti näkyvää osaa ylimmästä nivelvälistä. Kääpiölajikkeiden korsi kuitenkin piteni CCC-käsittelyn seurauksena. CCC lisäsi röyhyjen määrää neliöllä ja versojen tuottamaa osuutta sadosta. Myös etefoni-käsittely lisäsi versojen merkitystä sadontuottajina, mutta tämä oli seurausta lähinnä pääverson heikentyneestä sadontuottokyvystä. Etefoni-käsiteltyjen kaurojen pääversoissa oli vähemmän jyviä ja röyhyn täyttymisteho sekä satoindeksi jäivät kontrollikasveja alhaisemmiksi. Tutkimustemme mukaan tilanteissa, joissa kasvunsääteillä ei ensisijaisesti lakoa ehkäisemällä pyritä turvaamaan sadontuottoa, antigibberelliinikäsittelyin (CCC) voitaneen vähissä määrin parantaa kauran sadonmuodostusta. Etefonia käytettäessä riski satotappioille on ilmeinen. Edullisetkaan vaikutukset sadontuottokykyyn eivät olleet riittäviä, jotta käsittelyiden voisi arvioida olleen taloudellisesti kannattavia tilanteessa, jossa lakoa ei esiinny.