Viljasato tehokkaasti käyttöön

Abstract

Viljan energia-arvoon vaikuttaa voimakkaimmin sen kuitupitoisuus. Viljan valkuaisen aminohappokoostumus on sikojen kannalta puutteellinen. Uusien ohra- ja ruisvehnälajikkeiden valkuaisessa lysiini-aminohappoa on vähemmän kuin rehutaulukko ilmoittaa. Hehtolitrapaino kuvaa ohran tärkkelyksen ja kuidun määrää. Sen avulla voidaan myös arvioida, paljonko vilja sisältää energiaa. Viljan valkuaisarvon mittariksi soveltuu hehtolitrapainoa paremmin sen valkuaispitoisuus. Valkuaissatoa voidaan lisätä sekä lajikevalinnan että typpilannoituksen avulla. Vilja varastoidaan useimmiten kuivattuna, mutta myös murskesäilöntää ja jyvien ilmatiivistä varastointia voidaan käyttää sikatiloilla. Murskesäilötyn ohran valkuainen, rasva ja fosfori sulavat paremmin kuin kuivatun ohran. Vilja voidaan jauhaa sekä vasara- että valssimyllyllä. Ohra ja kaura on kuitenkin jauhettava hienommaksi kuin vehnä, jotta maittavuutta huonontavat kuoret rikkoutuisivat. Viljaa voidaan käyttää tilalla enemmän lihasikojen ja emakoiden vaiheruokinnan ansiosta. Ohra ja vehnä soveltuvat lihasikojen ainoaksi rehuviljaksi. Kauraa voidaan käyttää korkeintaan 30 40 prosenttia ja ruisvehnää 25 75 prosenttia viljan määrästä. Kauraa annetaan emakoille 30 60 prosenttia viljan määrästä. Imettävien emakoiden rehuissa sen osuus voi olla pienempi.

The energy value of feed grains is influenced the most by fibre content. The amino acid composition of grain is not optimal for the pigs requirements. The content of lysine in the new barley and triticale varieties is even lower than reported in feed tables. The volume weight of barley correlates with starch and fibre content and, therefore, predicts the energy value of barley well. The crude protein content predicts grain protein availability better than the volume weight. The efficiency of grain protein production can be improved by choosing protein-rich varieties and by increasing the supply of nitrogen fertilizer. In general, grain is stored dried but high-moisture storing methods, ensiling or air-tight storing, are suitable alternatives for pig farms. The digestibility of protein, fat and phosphorus are better in ensiled than dried grain. The grain can be grind by hammer or roller mills. Finer grinding or rolling is recommended for barley and oats than for wheat and triticale as the pieces of hulls in the feed depress palatability. The proportion of grain in the feed can be increased by phase feeding of sows and fattening pigs. For growing-finishing pigs, barley and wheat can be used as only grain source. The maximum amount of oats in their diets can be 30 40% of the grain and that of triticale 25 75%. For dry sows, oats can substitute 30 60% of feed grain, but for lactating sows the content of oats in the diet should be lower.