Contents of trichothecenes in oats during official variety, organic cultivation and nitrogen fertilization trials in Finland

Viljojen luontaiset toksiinit, kuten hometoksiinit, ovat tärkeitä raaka-aineen laadun mittareita elintarvike- ja rehuteollisuuden kannalta. Tutkimuksessa määritettiin Fusarium-toksiinit ja trikotekeenit satokausien 1997- 1999 virallisten lajike-, typpilannoitus- ja luomulajikekokeiden kauranäytteistä. Lisäksi tavoitteena oli lisätä tietoa eri kauralajikkeiden kemiallisesta koostumuksesta. Viralliset lajike-, typpilannoitus- ja luomulajikekokeet toteutettiin MTT:n tutkimusasemilla. Virallisten lajikekokeiden tulosten perusteella homemyrkyistä deoksinivalenoli (DON) esiintyi useimmiten suomalaisessa kaurassa vuosina 1997- 1999. Tutkituista näytteistä 55 % sisälsi DON:a < 50- 896 g kg-1. Pienimmät trikotekeenipitoisuudet kolmen tutkimusvuoden aikana määritettiin vuoden 1998 kaurasadosta. Satokausi 1998 oli hyvin sateinen, kostea ja kylmä. Typpilannoituskokeissa käytettiin neljää eri typpitasoa 40, 80, 120 ja 160. Lisäksi vertailuaineistona oli nollataso, jossa lisätyppeä ei käytetty ollenkaan. Tulosten perusteella typpilannoitustaso ei vaikuttanut kauran mykotoksiinipitoisuuksiin vuosina 1997-1999. Suurimmat keskimääräiset DON-pitoisuudet havaittiin vuoden 1999 aineistosta vaihteluvälillä 192-510 g kg-1. Vastaavasti kuin edellä esitetyt tulokset virallisista lajikekokeista ja typpilannoituskokeista osoittivat, deoksinivalenoli oli yleisimmin esiintyvä Fusarium-toksiini myös tavanomaisen ja luomuviljelykokeiden näytteissä. Tutkittu viljelymenetelmä ei vaikuttanut DON-pitoisuuksiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että viljoissa esiintyviä trikotekeenejä on tärkeä tutkia lisää, ja järjestelmä pitoisuuksien seurantaan on luotava. EU:ssa valmisteilla oleva direktiivi tulee määrittämään suurimmat sallitut pitoisuudet deoksinivalenolille, T-2- ja HT-2-toksiinille, tsearalenonille ja fumonisiineille. Viljanäytteiden taustatietojen tunteminen ja niiden vaikutusten analysointi nousee yhä tärkeämmäksi laadun seurannassa. Tämä mahdollistaa nykyistä paremman viljan laadun hallinnan.