Vaelluskalakantojen palauttaminen : Kalatiestrategian päivitystyön taustaselvitys

Abstract

Kalatiestrategia ja sen taustaselvitys ovat ohjanneet vaelluskalakantojen ennallistamista vuodesta 2012 lähtien. Kalatiestrategian päivitys käynnistyy keväällä 2025 maa- ja metsätalousministeriön (MMM) johdolla. Päivitystyön tueksi MMM tilasi Luonnonvarakeskukselta (Luke) tämän selvityksen, jossa kootaan yhteen uutta tutkimustietoa ja käytännön kokemuksia strategian toimeenpanon ajalta. Kalatiestrategian laadinnan aikaisessa toimintaympäristössä strategia onnistuttiin kytkemään yhteiskunnalliseen muutokseen jopa hieman ennakoivasti. Sen myötä on toteutettu kalateitä ja muita vaellusyhteyksien palauttamista edistäviä rakenteita, lisätty yhteistyötä sekä kartutettu tutkimustietoa. Vaikka strategia on vaikuttanut kalateiden suunnitteluun ja vaellusyhteyksien palauttamiseen, vaelluskalojen elinkierron palautuminen on ollut vähäistä. Tämä voi osittain johtua myös siitä, ettei strategian ekologista vaikuttavuutta ole seurattu systemaattisesti. Päivitystyössä tulisi laatia selkeät mittarit ja menetelmät strategian vaikuttavuuden seuraamiseksi. Erityisesti säännöstelykäytäntöjen kehittäminen, mutta myös velvoitehoidon suuntaaminen luonnonkiertoa tukevaksi, on toistaiseksi ollut vähäistä. Mikäli jatkossakin nostetaan esiin kärkikohteita, niiden valinnassa tulisi korostua ekologiset lähtökohdat ja vaelluskalojen uhanalaisuus. Pitkällä aikavälillä vaelluskalakantojen säilyminen voi perustua vain elinvoimaisiin luonnonpopulaatioihin. Vaikka säilytysviljelyllä ja istutuksilla on edelleen oma roolinsa, painopistettä on siirrettävä entistä vahvemmin kohti luonnollista lisääntymistä. Vaelluskalojen elinympäristöt ovat laajoja, ja elinkierron palauttaminen edellyttää yleensä useiden toimenpiteiden yhdistämistä. Yhdenkin elinkierron vaiheen epäonnistuminen voi johtaa kokonaisuuden epäonnistumiseen. Siksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä vesienhoidon ja muiden alueellisten toimijoiden kanssa sekä valuma-aluekohtaisia, yhtenäisiä elinympäristöjen kunnostuksia pienten ja hajanaisten ratkaisujen sijaan. Yhteistyön käsitettä voitaisiin laajentaa vapaaehtoisuudesta myös avoimuuteen ja osallistamiseen velvoitemuutosten valmistelussa. Tämä edistäisi päätöksenteon sujuvuutta ja varmistaisi, että ratkaisut perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietoon. Kansallista toteutusta edistävät poliittiset linjaukset ja viranomaispäätökset tulisi yhtenäistää ja suunnata tukemaan luonnonvaraisten kalakantojen ennallistamista kaikilla luonnonvaroja ja maankäyttöä koskevilla sektoreilla. Tämä selvitys ei korvaa alkuperäistä taustaselvitystä (Sutela ym. 2012), vaan täydentää sitä uusimmalla tutkimustiedolla ja arvioi myös strategian tähänastista ekologista vaikuttavuutta. Selvitys sisältää muun muassa yhteenvedon vaelluskalakantojen palauttamisen edistymisestä, toimintalinjojen vaikuttavuudesta, säilyttämisviljelyn tarpeista, uusista tutkimustuloksista sekä tulevista tutkimustarpeista.