Maatalouden ympäristötuen seuranta MYTVAS 2 Osahankkeiden 2-7 väliraportit 2000-2003

Abstract

Maatalouden ympäristötukiohjelman keskeisin tavoite on maatalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentäminen. Tässä seurantahankkeessa arvioidaan maatalouden ympäristötukiohjelman vaikutusta vesistökuormitukseen sekä vesiensuojelun tavoiteohjelman toteutumista maataloudessa. Työtä tehdään viidellä aihealueella: 1) ympäristötuen toimenpiteiden toteutuminen maatiloilla, 2) muutokset peltomaan kuormituspotentiaalissa, 3) vaikutukset mitattuun ravinnekuormitukseen ja järvivesien laatuun, 4) viljelyn talouden ja ympäristökuormituspotentiaalin väliset kytkennät sekä 5) lannoitustasojen vaikutukset maataloustuotteiden laatuun. Tähän julkaisuun on koottu aihealueiden 2-5 seurantatulokset vuosilta 2000-2003 kahdeksassa erillisessä kirjoituksessa. Viljelymaan kuormituspotentiaali näyttäisi pienentyneen ympäristötuen aikana, kun mittarina käytetään peltomaan typpitasetta ja osin myös tarkasteltaessa helppoliukoisen fosforin pitoisuutta. Sen sijaan muokkausmenetelmän muutoksen vaikutus pintaveden esiintymiseen on ollut vähäinen. Alentuneista lannoitusmääristä huolimatta satotaso on pysynyt ennallaan, ja sadon laatumuutokset johtunevat vain pieneltä osin ympäristötuen lannoitusrajoituksista. Ympäristötuella on merkittävä vaikutus viljelyn talouteen ja erilaiset maatalouspolitiikan keinot heijastuvat kuormituspotentiaaliin. Peltomaan huuhtoutumisalttiiden ravinteiden pitoisuuksien pienentymisestä huolimatta mitatussa ravinnekuormituksessa ja vesistöjen tilassa ei kuitenkaan vielä havaita selvää paranemista, eivätkä vesiensuojelun tavoiteohjelman tavoitteet vuoteen 2005 mennessä näytä toteutuvan. Ympäristötuen toimenpiteet vaativatkin kehittämistä sekä alueellista ja tilakohtaista kohdentamista. Eteläisen Suomen savimaiden eroosiota on torjuttava nykyistä tehokkaammin. Myös kotieläintalouden yksikkökoon kasvusta ja alueellisesta keskittymisestä aiheutuvat ympäristöriskit edellyttäisivät tehostettuja toimia.

Reduced nutrient load to waters is the main target of the Agri-Environmental Programme in Finland. The programme covers more than 90% of active farms and about 98% of the cultivated land in active use. In this follow-up study the effects of the programme measures are examined in five subprojects: 1) actual changes in farming practices, by interviewing about 400 farmers on selected areas, 2) development of nutrient leaching potential of agricultural soils, by calculation of nutrient balances and measurement of bioavailable nutrients in soil and runoff water, 3) quality of surface waters, by monitoring agriculturally loaded rivers and lakes, 4) economic connections between programme measures, production and the potential nutrient load, by using farm data and modelling, and 5) effect of reduced fertilisation on the yield quality, by statistical analysis of both national follow-up and experimental data. This publication presents the results of the sub-projects 2-5 for years 2000-2003 in eight separate articles. The development of surface nitrogen balance and concentration of easily soluble (labile) phosphorus in cultivated soils suggest reduced potential for losses of both nitrogen and phosphorus during the Agri-Environmental Programme. Despite the smaller amounts of leacheable nutrients in soils, no changes were observed in the water quality of six loaded rivers and three small agricultural catchments. Similarly was the water quality in monitored lakes unchanged. Until now, surface water was only slightly affected by the programme measures. Lower fertilisation did not reduce the yield level and the changes in yield quality can be explained only partly by the fertilisation regulations. The programme support had a large impact on farm income. Results indicate that the objectives of the Decision in principle on the water protection targets to 2005 are not achieved by year 2005. The measures of the Agri-Environmental Programme need to be still developed and focused further, especially to control erosion on clay soils in southern Finland. More effective measures are also required in areas of intensive animal husbandry.