Maatalouden ympäristötuen seuranta MYTVAS 2 Osahankkeiden 2-7 väliraportit 2000-2003

Maatalouden ympäristötukiohjelman keskeisin tavoite on maatalouden aiheuttaman vesistökuormituksen vähentäminen. Tässä seurantahankkeessa arvioidaan maatalouden ympäristötukiohjelman vaikutusta vesistökuormitukseen sekä vesiensuojelun tavoiteohjelman toteutumista maataloudessa. Työtä tehdään viidellä aihealueella: 1) ympäristötuen toimenpiteiden toteutuminen maatiloilla, 2) muutokset peltomaan kuormituspotentiaalissa, 3) vaikutukset mitattuun ravinnekuormitukseen ja järvivesien laatuun, 4) viljelyn talouden ja ympäristökuormituspotentiaalin väliset kytkennät sekä 5) lannoitustasojen vaikutukset maataloustuotteiden laatuun. Tähän julkaisuun on koottu aihealueiden 2-5 seurantatulokset vuosilta 2000-2003 kahdeksassa erillisessä kirjoituksessa. Viljelymaan kuormituspotentiaali näyttäisi pienentyneen ympäristötuen aikana, kun mittarina käytetään peltomaan typpitasetta ja osin myös tarkasteltaessa helppoliukoisen fosforin pitoisuutta. Sen sijaan muokkausmenetelmän muutoksen vaikutus pintaveden esiintymiseen on ollut vähäinen. Alentuneista lannoitusmääristä huolimatta satotaso on pysynyt ennallaan, ja sadon laatumuutokset johtunevat vain pieneltä osin ympäristötuen lannoitusrajoituksista. Ympäristötuella on merkittävä vaikutus viljelyn talouteen ja erilaiset maatalouspolitiikan keinot heijastuvat kuormituspotentiaaliin. Peltomaan huuhtoutumisalttiiden ravinteiden pitoisuuksien pienentymisestä huolimatta mitatussa ravinnekuormituksessa ja vesistöjen tilassa ei kuitenkaan vielä havaita selvää paranemista, eivätkä vesiensuojelun tavoiteohjelman tavoitteet vuoteen 2005 mennessä näytä toteutuvan. Ympäristötuen toimenpiteet vaativatkin kehittämistä sekä alueellista ja tilakohtaista kohdentamista. Eteläisen Suomen savimaiden eroosiota on torjuttava nykyistä tehokkaammin. Myös kotieläintalouden yksikkökoon kasvusta ja alueellisesta keskittymisestä aiheutuvat ympäristöriskit edellyttäisivät tehostettuja toimia.