Economic importance of parcel structure on Finnish farms

Abstract

Suomalaiset tilat kärsivät peltolohkojen pienestä koosta. Kolme neljästä Suomen peltolohkoista on niin pieniä, että niiden koko aiheuttaa viljelyssä merkittävää taloudellista haittaa. Näiden lohkojen osuus Suomen koko viljelypinta-alasta on noin kolmasosa. Nykyiselle maatalouden rakennekehitykselle on tunnusomaista se, että tilakoko kasvaa mutta kasvavien tilojen tilukset säilyvät yhtä pirstaloituneina kuin ennenkin. Tulokset kertovat maataloudessa ja maatalouden toimintaympäristössä tapahtuneista nopeista muutoksista. Teknologisen kehityksen ansiosta viljelyetäisyyksien aiheuttamat kustannukset ovat laskeneet, mutta lohkokoon merkitys taloudellisena tekijänä on voimakkaasti korostunut. Koneiden ja tilakoon kasvun seurauksena pienistä lohkoista aiheutuvan haitan arvo on noussut merkittävästi. Perinteisesti tärkeimpänä tilusrakennetta kuvaavana tekijänä on pidetty peltojen etäisyyttä talouskeskuksesta. Tutkimuksessa ei saatu kuitenkaan näyttöä siitä, että tilojen nykyisistä keskimääräisistä viljelyetäisyyksistä olisi merkittävää taloudellista haittaa. Toisaalta tulokset antavat viitteitä siitä, että peltojen pienestä koosta aiheutuvat haitat on aikaisempien tutkimustulosten perusteella aliarvostettu. Nyt saatujen tulosten mukaan tilakoon kasvaessa 10 prosentilla pienestä lohkokoosta aiheutuva haitta nousee puolitoistakertaiseksi. Tilakoon kasvu korottaa pienistä lohkoista aiheutuvia lisäkustannuksia nopeammin nurmiviljelyssä kuin viljanviljelyssä. Nurmiviljelyyn perustuva nautakarjatalous on perinteisesti ollut suhteellisesti edullisinta tilusrakenteeltaan epäedullisilla alueilla, minkä vuoksi pientilavaltainen nautakarjatalous on jatkunut epäedullisillakin alueilla. Suomen maatalouden kehityksen kannalta onkin vaarassa, että tilusrakenteeltaan epäedullisille viljelyalueille sijoittunut, nurmiviljelyyn perustuva nautakarjatalous on menettämässä suhteellista etuaan nopean rakennekehityksen mukana. Lohkokokoa suurentavilla tilusjärjestelyillä saadaan aikaisemmin arvioitua suurempia hyötyjä. Pirstaloituneen tilusrakenteen parantaminen ja lohkojen suurentaminen tilusjärjestelyillä pysyykin ajankohtaisena tavoitteena tilakoon kasvaessa.

This study estimates shadow prices for land parcel characteristics in Finland, such as size and distance from the compound, by adding these characteristics to the conditional profit maximisation model. The profit functions are production line-specific, and the endogenous choice of production line is controlled for by a switching-type Probit-model. The results suggest that the small parcel size and their long distances from the compound significantly affect the farmer choice of allocating most land either to grass or to grain. The endogenous choice of line of production also has significant statistical implications in relation to profits, output supplies and input demand. Small parcel size was found to increase costs significantly by hindering farmers from adopting the most efficient production technologies and practices. The ongoing rapid structural development in Finnish agriculture implies that the constraints imposed by small parcels of land are becoming more and more costly. Grassland farming is predicted to loose its comparative advantage in the most fragmented agricultural areas, as farm sizes increase further. Operations to re-structure parcels of land amongst a group of neighbouring farms, although often costly and time consuming, will generate high returns.