Laon, kasvitautien ja kirvojen torjunnan kannattavuus kevätvehnän ja ohran viljelyssä

Maatalouden tutkimuskeskuksessa selvitettiin vuosina 1987-1990 kuudella koepaikalla kasvunsääde Ceronen (etefoni 480 g/l) ja kasvitautien torjunta-aine Tilt 250 EC:n (propikonatsoli 250 g/l) sekä näiden ja kirvojen torjunta-aine Pirimorin (pirimikarbi 500 mg/kg) kaksois- tai kolmoissidosten vaikutuksia ohran ja kevätvehnän sadon määrään ja laatuun. Nämä käsittelyt tehtiin viljan 1-solmuasteella (Zadoks 31) ja lippulehtiasteella (Zadoks 39) ilman torjuntatarpeen arviointia. Etefoni lyhensi enemmän ohran kortta ja vähensi voimakkaammin lakoutumista, kun ruiskutus tehtiin lippulehtiasteella. Vehnässä vastaavaa eroa käsittelyaikojen välillä ei havaittu. 1-solmuasteella annettu propikonatsoli ei riittänyt pitämään kasvustoja oireettomina korjuuseen asti, vaikka sillä saatiinkin lippulehtiasteen käsittelyä suuremmat sadot. Tutkimusajanjaksoon sisältyi yksi kirvavuosi 1988. Tällöin kirvat tulivat viljakasvustoon hyvin aikaisessa vaiheessa ja 1-solmuasteellakin tehty torjuntaruiskutus oli liian myöhäinen. Kasvinsuojeluaineet lisäsivät usein satoa ja paransivat sadon laatua, mutta valmisteiden käyttö oli taloudellisesti kannattavaa vain erityisen hyväkuntoisessa kasvustossa ja kasvulle suotuisissa lämpö- ja kosteusoloissa laon, kasvitautien tai kirvojen uhatessa pienentää satoa. Kasvulle epäedullisissa sääoloissa tehdyt käsittelyt olivat tarpeettomia, tehottomia ja lisäsivät kustannuksia, ne myös lisäsivät kasvin stressiä, mikä pienensi satoa.