Evaluation of the spot urine sampling technique to assess urinary pseudouridine excretion in lactating dairy cows

ei linkitystä

Tutkimuksessa arvioitiin lyhytaikaisen virtsankeruun soveltuvuutta kokonaispseudouridiinierityksen määritykseen virtsassa. Kaksitoista useamman kerran poikinutta holstein-friisiläislehmää ruokittiin ristikkäiskokeessa kahdella eri koedieetillä kahden 14 päivän koejakson ajan. Toisella ruokinnalla lehmät saivat vapaasti säilörehua ja väkirehutäydennys annettiin kerta-annoksena (SF). Toisella ruokinnalla sama rehuannos syötettiin seoksena (CD). Virtsan kokonaiskeräykset tehtiin 24 tunnin ajan 2 tunnin välein koejaksojen päivinä 11 ja 14. Pseudouridiinin ja kreatiniinin eritys kullakin 2 tunnin jaksolla oli yhteydessä keräämisen vuorokaudenaikaan (pseudouridiini, P<0,001 ja kreatiniini, P<0,05) ja vaihteli lehmittäin (pseudouridiini, P = 0,092 ja kreatiniini, P<0,01), mutta näytteenottopäivä tai lehmälle annettu dieetti eivät vaikuttaneet eritykseen. Pseudouridiinin ja kreatiniinin molaarinen suhde (Ps/c) vaihteli samalla tavalla vuorokaudenajan mukaan kuin pseudouridiinin erityskin. Aineistoa käyttäen määritettiin lyhytaikaisen virtsankeruun täsmällisyys Ps/c -suhteen päivittäisen keskiarvon ennustamisessa. Useampien näytteiden kerääminen saman päivän aikana osoittautui luotettavammaksi kuin näytteiden kerääminen useampina päivinä. Lyhytaikaisen keruun antaman ennusteen virhe oli suurempi CD-ruokinnalla kuin SF-dieetillä. Edes kaikkein intensiivisin näytteenotto-ohjelma ei antanut hyväksyttäviä ennusteita Ps/c -suhteen päivittäiselle keskiarvolle, pienimmän r-arvon ollessa 0,528 ja 0,080 SF- ja CD-ryhmissä. Lisäksi Ps/c -suhteen keskiarvo selitti vain puolet havaitusta pseudouridiinin erityksen päivittäisestä vaihtelusta. Kokonaisvirtsan kerääminen näyttääkin olevan välttämätöntä lypsylehmien päivittäisen pseudouridiinin erityksen täsmälliseksi määrittämiseksi.