Plant communities of field boundaries in Finnish farmland

Pientareiden kasviyhteisöjen lajiston selvittämiseksi tutkimme kaikkiaan 193 piennarta,jotka sijaitsivat tuotantosuunniltaan ja ilmastoltaan erilaisilla alueilla Suomessa. Pientareet ryhmiteltiin kasvillisuutensa perusteella kuuteen kasvillisuustyyppiin. Pientareiden kasvilajit olivat enimmäkseen tuoreilta tai sitä kosteammilta kasvupaikoilta. Lisäksi kasvit olivat typen suosijoita,jotka viihtyvät parhaiten kohtalaisesti tai sitä runsaammin mineraalityppeä sisältä villä kasvupaikoilla.Yleisimmät lajit olivat korkeakasvuisia, monivuotisia yksi-ja kaksisirkkaisia,jotka tuottavat biomassaa runsaasti.Myös rikkakasvien torjunta-aineita sietävät lajit olivat yleisiä . Suomessa harvinaisia kasvilajeja ei pientareilta havaittu.Tuotantomuotojen alueelliset erot näkyivät kasviyhteisöissä .Karjatalousvaltaisilla alueilla yleisimmät lajit olivat kylvettäviä nurmilajeja ja nurmien rikkakasveja.Viljanviljelyalueilla herbisidejä sietävät ja nopeasti leviävät juuririkkakasvit olivat yleisimpiä.Lajimäärä oli suurin Cal amagrostis-Phalaris tyypissä (24 lajia /piennar),jonka tulkitsimme olevan kostea ja luonnontilainen kasvupaikka.Pienimmät lajimäärät olivat Elymus-Anthriscus (14 lajia/ piennar)ja Elymus-Cirsium tyypeillä, joita löytyi eniten viljanviljelyyn keskittyneiltä etelä isiltä alueilta. Tulosten perusteella viljelytoimilla on suuri merkitys pientareiden kasviyhteis ö jen lajikoostumukseen. Nurmen kuuluminen viljelykiertoon, muokkauksen tehokkuus ja rikkakasvien torjunta-aineiden käyttö ovat ilmeisesti tärkeitä kasvillisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Aiemman maatalouspolitiikan seurauksena viljanviljely on keskittynyt etelä isille ja karjatalous taas pohjoisemmille maatalousalueille, mikä on epä-suorasti vaikuttanut alueelliseen piennarkasvillisuuteen.Jatkotutkimuksissa on tarpeen selvittää, miten pientareet eroavat alueiden sisällä toisistaan ja mitkä paikalliset tekijät eroja aiheuttavat.