Reduced tillage: Influence on erosion and nutrient losses in a clayey field in southern

Aurattoman viljelyn ja perinteisen syyskynnön vaikutuksia eroosioon sekä typen ja fosforin huuhtoutumiseen verrattiin eteläsuomalaisella, savimaalla sijaitsevalla koekentällä. Vaikka koe aloitettiin jo syksyllä 1986, tässä artikkelissa esitetään lähinnä vuosien 1991-1995 tuloksia. Koekenttä oli jaettu kahteen lähes samansuuruiseen lohkoon, joista toinen kynnettiin 25 cm syvyyteen ja toinen äestettiin lapiorullaäkeellä 5 cm syvyyteen joka syksy. Eroosio oli suurempi kynnetyltä lohkolta (keskimäärin 234 kg ha-1 v-1 salaojavalunnassa ja 479 kg ha-1 v-1 pintavalunnassa) kuin kyntämättömältä (keskimäärin 158 kg ha-1 v-1 salaojavalunnassa ja 160 kg ha-1 v-1 pintavalunnassa). Niinikään typpihuuhtoumat olivat suurempia kynnetyltä lohkolta, josta kokonaistyppeä huuhtoutui salaojavalunnassa keskimäärin 7,2 kg ha-1 v-1, kun vastaava määrä kyntämättömältä lohkolta oli 4,6 kg ha-1 v-1. Kokonaisfosforihuuhtoumissa ei havaittu eroa lohkojen välillä: huuhtoutunut määrä oli molemmilta lohkoilta osapuilleen 0,7 kg ha-1 v-1. Ero havaittiin sen sijaan liuenneen reaktiivisen fosforin huuhtoumissa, jotka olivat kyntämättömältä lohkolta selvästi suuremmat, esim. pintavalunnassa keskimäärin 0,21 kg ha-1 v-1, kun kynnetyltä lohkolta huuhtoutui vastaavasti 0,05 kg ha-1 v-1. Tulokset vahvistavat aiempia käsityksiä aurattoman viljelyn eduista eroosion ja nitraattihuuhtoumien vähentämisessä. Ympäristölle koituvaa hyötyä kuitenkin vähentää liuenneen ja samalla leville suoraan käyttökelpoisen fosforin kuormituksen kasvu, jolla on vesistöjä rehevöittävä vaikutus.