Short term behavioural consequences of denied access to environmental facilities in mink

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kumpi turhauttaa tarhaminkkiä enemmän, uimaan pääsyn estäminen vai tyhjään häkkiin pääsyn estäminen. Myös uintimahdollisuuden, tyhjän häkin ja pesäkopin suhteellista merkitystä minkille mitattiin. 78 tarhaminkillä oli käytössään kolme häkkiä. Häkit olivat joko suuria tai pieniä ja keskimmäisessä häkissä oli joko vedellä täytetty tai tyhjä allas, ja nämä vaihtoehdot olivat tarjolla kaikkina neljänä mahdollisena yhdistelmänä, 19-20 eläintä/ryhmä. Eläimet pääsivät häkistä toiseen joko häkkien seinissä olevien aukkojen kautta tai äärihäkistä toiseen keskimmäisen häkin läpäisevän yhdystunnelin kautta. Eläimet teljettiin vasempaan häkkiin sulkemalla yhdystunneliin, keskialtaaseen ja pesäkoppiin johtavat aukot ja niiden käyttäytymistä tarkkailtiin tunnin kuluttua aukkojen sulkemisesta yhdeksänä perättäisenä päivänä. Neljän ryhmän välillä ei huomattu eroja pyrkimisessä tunneliin, keskihäkkiin tai pesäkoppiin. Kaikki ryhmät pyrkivät enemmän pesäkoppiin kuin tunneliin tai keskihäkkiin. Eniten stereotypiaa esiintyi ryhmässä pienet häkit ja vedetön keskihäkki. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että pelkkä uimaan pääsyn estäminen ei aiheuta tarhaminkin turhautumista yhtään enempää kuin tyhjään häkkiin pääsyn estäminen. Kuitenkin voidaan päätellä, että häkin koko saattaa vaikuttaa stereotyyppisen käyttäytymisen esiintymiseen.