Effect of cropping system and peat amendment on strawberry growth and yield

Pelto- ja puutarhakasvien sato on yleensä ollut vähäisempi luonnonmukaisessa viljelyssä kuin tavanomaisessa. Syynä on luomuviljelyyn hyväksyttyjen lannoitusaineiden (esim. lannat, kompostit, viherlannoitus) vähäisempi ravinnesisältö, sekä rajoitetut keinot rikkakasvien, kasvitautien ja tuholaisten torjumiseksi. Luomuviljelyssä käytetyt menetelmät kuitenkin todennäköisesti ylläpitävät pellon monimuotoisuutta sekä suojaavat peltomaata eloperäisen aineksen hävikiltä ja eliötoiminnan heikentymiseltä. Tässä julkaisussa verrataan mansikan kasvua ja sadontuottokykyä pellossa, jossa on takana 18 vuoden luonnonmukainen tai tavanomainen viljelyhistoria. Tämä MTT:n koekenttä sijaitsi hiesumaalla Laukaassa, Keski- Suomessa. Koealueella oli vuosina 1982 1993 viljelty viljakasveja tavanomaisin menetelmin sekä omavaraisen, ulkomaisista tuotantopanoksista riippumattoman, viljelyn periaattein. Käytännössä omavaraisen viljelyn menetelmät olivat hyvin lähellä luomuviljelyä. Vuosina 1994 1999 omavaraisesti viljellyt ja osa tavanomaisesti viljellyistä ruuduista siirrettiin luomuviljelyyn. Koeruutuja oli yhteensä 36 ja koeasetelmana osaruutukoe, jossa osaruutuja oli neljä (1 tavanomainen ja 3 luonnonmukaista viljelytapaa), pääruutuja kolme (viljelykierto aloitettu 3 eri kohtaa) ja toistoja kolme. Alkukesällä 2000 yhdelle pääruuduista, eli rinnakkaisista viljelykierroista, levitettiin 500 m3 ha-1 maanparannusturvetta. Kesäkuussa koealueelle istutettiin mansikkakasvusto mustalla muovilla katettuihin ja tihkukastelujärjestelmällä varustettuihin harjuihin. Tavanomaisen viljelyhistorian omaaville ruuduille annettiin kivennäislannoitus perustettaessa ja liuoslannoitusta kasvukausien aikana tihkukastelujärjestelmän kautta. Luomuviljelyhistorian omaaville ruuduille annettiin karjanlantakompostia perustettaessa ja vettä tihkukasteluna. Mansikan talvehtiminen arvioitiin ja sato määritettiin kukkavana-analyysin avulla vuosina 2001 ja 2002. Loppukesällä 2002 määritettiin myös mansikan lehvästömassa. Syksyllä 2001 määritettiin liukoisten ravinteiden pitoisuudet sekä orgaanisen aineksen määrä maassa. Luonnonmukaisin menetelmin viljellyssä maassa mansikkasadot olivat suurempia kuin tavanomaisen viljelyhistorian omaavassa maassa. Myös mansikan lehvästön kasvu oli rehevintä luomuviljellyssä maassa. Luomuviljely vaikutti maan ravinnetilaan siten, että fosforiluku laski hyvästä tyydyttävään ja kaliluku välttävästä huononlaiseksi, mutta ammoniumtypen määrä lisääntyi (tavanomaisesti viljellyssä 40 ja luomuviljellyssä maassa 60 kg/ha). Maanparannusturve ei selvästi vaikuttanut mansikkasatoihin, vaikka se paransikin mansikan talvehtimista. Turve nosti huomattavasti koealueen lähtökohtaisesti alhaista humuspitoisuutta, luomuviljely puolestaan nosti sitä hieman. Tulosten perusteella voidaan todeta, että luonnonmukaisella viljelyllä voidaan saada aikaan hiesupellossa edullisia muutoksia, jotka näkyvät monivuotisten puutarhakasvien sadontuottokyvyssä. Mansikan kasvuun ja satoisuuteen on saattanut pitkäaikaisen viljelyhistorian lisäksi vaikuttaa erot mansikkakasvuston lannoituskäytännössä (luomussa karjanlanta, tavanomaisessa rakeinen ja liuoslannoitus).