Phosphorus losses from a subdrained clayey soil as affected by cultivation practices

Kevennettyä syysmuokkausta sovelletaan Suomessa ja muuallakin menetelmänä, jonka tarkoituksena on pienentää eroosiota ja ravinnekulkeumia pelloilta vesistöihin. Kaltevilla ja eroosioalttiilla pelloilla, joilla pääosa valunnasta on pintavirtailua, muokkauksen keventäminen on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi pienentää fosforin kokonaiskuormitusta. Tällöin on erityisesti erodoituneeseen kiintoainekseen kiinnittyneen fosforin kuorma vähentynyt, kun taas veteen liuenneen fosforin kuorma on saattanut kasvaa. Koska rehevöittävä fosfori muodostuu sekä liuenneesta fosforijakeesta että osasta kiintoaineksen mukana kulkeutuvaa fosforia, on kevennetyn syysmuokkauksen kuitenkin joissakin tapauksissa epäilty lisäävän rehevöittävää fosforikuormaa vaikka kokonaiskuorma hieman pienentyisikin. Näin voisi tapahtua etenkin tasaisilla mailla, joiden valumasta pääosa tulee salaojien kautta ja joilla eroosio on suhteellisen vä häistä. Tässä tutkimuksessa seurattiin fosforipitoisuuksia ja fosforin kuormaa Jokioisten Kotkanojan koekentällä. Kenttä on topografialtaan varsin tasainen (keskimääräinen vietto 2 %), ja pääosa valumasta poistuu pellolta salaojien kautta. Seurantajakso oli 10 vuotta, johon sisältyi kahden vuoden kalibrointijakso (syyskuusta 1991 elokuuhun 1993) ja kaksi muokkauskoejaksoa. Ensimmäisellä muokkausjaksolla (syyskuusta 1993 elokuuhun 1996) koekenttä jätettiin talven yli sängelle tai kynnettiin syksyllä, kun taas toisella muokkauskoejaksolla maa muokattiin syksyllä matalaan (5 8 cm:iin) kultivaattorilla sänkikäsittelyn sijaan. Sänkikäsittely aiheutti suuremman liuenneen fosforin kuorman kuin kyntö. Koska sademäärä oli kasvukauden ulkopuolella hyvin pieni, sänkikäsittelyn kiintoainesfosforin kuormaa vähentävä vaikutus ei tullut koejaksolla esiin lainkaan. Syksyllä tehty kultivointi (5 8 cm:n muokkaussyvyys) aiheutti yksiselitteisesti suurempia fosforikuormia kuin kyntö (20 23 cm:n muokkaussyvyys); liuenneen fosforin kuorma oli 28 % suurempi ja kiintoainesfosforin 11 % suurempi. Muokkauskäsittelyt vaikuttivat valunnan suuntautumiseen pinta- tai salaojavalunnaksi. Valuntareittien muutokset puolestaan aiheuttivat eniten eroja kuormitukseen. Sänkipeitteisiltä ja matalaan muokatuilta ruuduilta tuli huomattavasti enemmän pintavaluntaa kuin kynnetyiltä ruuduilta, vaikka kokonaisvalunta oli samansuuruinen. Koska fosforipitoisuudet olivat pintavalunnassa suurempia kuin salaojavalunnassa, kevennetysti muokattujen koeruutujen kuorma muodostui selvästi suuremmaksi kuin kyntökäsittelyssä. Tasaisilla lohkoilla kevennetyn muokkauksen ei voi odottaa vähentävän rehevöittävän fosforin kulkeumaa pellolta vesistöön. Koska viljelymaidemme valtaosa sijaitsee suhteellisen tasaisilla mailla, yksinään muokkaustapojen muutoksilla ei voida vähentää maataloudesta vesistöihin päätyvää rehevöittävää fosforikuormaa.