Säilörehu- ja laidunnurmen pohjavesikuormitus

Laiduntamisen ja säilörehunurmen ravinnekiertojen eroja tutkittiin MTT:n Pohjois-Savon tutkimusasemalla Maaningalla sijaitsevalla lysimetrikentällä tehdyssä kokeessa vuosina 1998-2000. Maan koostumus 60 cm syvyyteen on 43 % hienoa hietaa, 21 % karkeaa hietaa ja 7 % savea. Kokeessa oli kolme laidunlysimetriä, juomapistelysimetri sekä kuusi niittolysimetriä. Lysimetrit ovat pinta-alaltaan 100 m2 kokoisia. Lysimetrien vesinäytteistä määritettiin pH, sähkönjohtokyky, kokonais-, nitriitti-, nitraatti- ja ammoniumtyppi sekä kokonais- ja fosfaattifosfori sekä suolistomikrobit. Koealue lannoitettiin kahden nurmivuoden aikana laitumille voimassa olleen suosituksen mukaisesti 220 kg ha-1 N v-1. Uusimisvuonna aluetta ei lannoitettu. Pohjavesiin kohdistuva fosforikuormitus oli täysin merkityksetöntä. Nitraattityppipitoisuudet olivat matalia eikä käsittelyillä ollut vaikutusta nurmivuosien aikana. Toisen koekesän jälkeisenä syksynä nurmi päätettiin glyfosaatilla, ja seuraavan keväänä lysimetrivesien nitraattipitoisuus nousi merkittävästi. Uusimisvuonna niittonurmen, laitumen ja juomapisteen lysimetriveden nitraattipitoisuudet olivat 3,4, 10,2 ja 21,8 mg l-1. Yhteensä nitraattityppeä huuhtoutui uusimisen yhteydessä niittonurmelta 10, laitumelta 43 ja juomapisteestä 139 kg ha-1 v-1. Toisena koevuonna laitumelta huuhtoutui myös enemmän mikrobeja kuin niittonurmelta. Tutkimus osoitti, etteivät niitto tai laidunnus vaaranna pohjavettä nurmivuosina. Sen sijaan uusimisvuonna laitumelta huuhtoutuu merkittävästi typpeä pohjavesiin.