Kesantojen ekosysteemipalvelut: lintujen hyönteisravinto ja tuholaisten luontaiset viho

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia kesannon perustamistavalla ja hoidolla oli kesantokasvustoissa esiintyviin niveljalkaisiin ja miten vaikutukset muuttuivat kesannon iän myötä. Tutkimuskohteena olivat niveljalkaisten ylläpitämät ekosysteemipalvelut: lintujen hyönteisravinto ja tuhoeläinten luontaiset viholliset. Aineistoa kerättiin kahdesta vuonna 2003 perustetusta kenttäkokeesta, joissa koetekijöinä olivat siemenseos, perustamistapa, niitto ja kesannon ikä. Jotta tarkastelu perustuisi mahdollisimman monipuoliseen aineistoon, näytteitä koottiin neljällä erilaisella menetelmällä. Tuhoeläimiä kerättiin keltaisilla liimapyydyksillä ja maan pinnalla liikkuvia petoniveljalkaisia kuoppapyydyksillä. Eri hyönteisryhmien saatavuutta lintujen ravinnoksi puolestaan tarkasteltiin haavinta- ja hyönteisimurinäytteiden avulla. Tulosten perusteella siemenseoksella ei ole vaikutusta tuhoeläinten ja petoniveljalkaisten määrään. Lintujen hyönteisravinnon kokonaismäärä imurinäytteissä oli suurin apila-nurminata-timoteikesannossa, mutta haavintaaineistossa siemenseosten välillä ei havaittu eroa. Tulokset vaihtelivat hyönteisryhmittäin ja vuosittain, eikä seoksia voitu laittaa paremmuusjärjestykseen. Niitolla ei ollut vaikutusta tuhoeläinten tai petoniveljalkaisten määriin, mutta kaskaita, luteita ja kärpäsiä oli vähemmän niitetyissä kuin niittämättömissä ruuduissa. Tuhoeläimiä oli samana vuonna perustetuissa viherkesannoissa yhtä paljon kuin ohrapellossa, kun taas toisen vuoden kesannoissa niitä esiintyi merkitsevästi vähemmän. Tuholaisten luontaisista vihollisista runsain ryhmä olivat hämähäkit, joita oli merkitsevästi enemmän toisen vuoden kesantokasvustoissa ja sänkikesannossa. Pitkäaikaisessa kesantokokeessa kaskaiden ja hämähäkkien määrä kasvoi kolmen vuoden tarkastelujakson aikana. Monessa hyönteisryhmässä seoksen ja niiton vaikutukset vaihtelivat eri vuosina. Yleisesti kesannon ikä ja kasvuston rakenne vaikuttivat siemenseosta ja kasvillisuuden monimuotoisuutta enemmän luontaisten vihollisten ja lintujen hyönteisravinnon määrään. Monimuotoisuuden kannalta paras lopputulos saadaan, kun samalla alueella on samanaikaisesti erilaisia ja eri-ikäisiä kesantoja.