Kesantojen ekosysteemipalvelut: lintujen hyönteisravinto ja tuholaisten luontaiset viho

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia kesannon perustamistavalla ja hoidolla oli kesantokasvustoissa esiintyviin niveljalkaisiin ja miten vaikutukset muuttuivat kesannon iän myötä. Tutkimuskohteena olivat niveljalkaisten ylläpitämät ekosysteemipalvelut: lintujen hyönteisravinto ja tuhoeläinten luontaiset viholliset. Aineistoa kerättiin kahdesta vuonna 2003 perustetusta kenttäkokeesta, joissa koetekijöinä olivat siemenseos, perustamistapa, niitto ja kesannon ikä. Jotta tarkastelu perustuisi mahdollisimman monipuoliseen aineistoon, näytteitä koottiin neljällä erilaisella menetelmällä. Tuhoeläimiä kerättiin keltaisilla liimapyydyksillä ja maan pinnalla liikkuvia petoniveljalkaisia kuoppapyydyksillä. Eri hyönteisryhmien saatavuutta lintujen ravinnoksi puolestaan tarkasteltiin haavinta- ja hyönteisimurinäytteiden avulla. Tulosten perusteella siemenseoksella ei ole vaikutusta tuhoeläinten ja petoniveljalkaisten määrään. Lintujen hyönteisravinnon kokonaismäärä imurinäytteissä oli suurin apila-nurminata-timoteikesannossa, mutta haavintaaineistossa siemenseosten välillä ei havaittu eroa. Tulokset vaihtelivat hyönteisryhmittäin ja vuosittain, eikä seoksia voitu laittaa paremmuusjärjestykseen. Niitolla ei ollut vaikutusta tuhoeläinten tai petoniveljalkaisten määriin, mutta kaskaita, luteita ja kärpäsiä oli vähemmän niitetyissä kuin niittämättömissä ruuduissa. Tuhoeläimiä oli samana vuonna perustetuissa viherkesannoissa yhtä paljon kuin ohrapellossa, kun taas toisen vuoden kesannoissa niitä esiintyi merkitsevästi vähemmän. Tuholaisten luontaisista vihollisista runsain ryhmä olivat hämähäkit, joita oli merkitsevästi enemmän toisen vuoden kesantokasvustoissa ja sänkikesannossa. Pitkäaikaisessa kesantokokeessa kaskaiden ja hämähäkkien määrä kasvoi kolmen vuoden tarkastelujakson aikana. Monessa hyönteisryhmässä seoksen ja niiton vaikutukset vaihtelivat eri vuosina. Yleisesti kesannon ikä ja kasvuston rakenne vaikuttivat siemenseosta ja kasvillisuuden monimuotoisuutta enemmän luontaisten vihollisten ja lintujen hyönteisravinnon määrään. Monimuotoisuuden kannalta paras lopputulos saadaan, kun samalla alueella on samanaikaisesti erilaisia ja eri-ikäisiä kesantoja.

Pest control by predatory arthropods has often been mentioned as an important ecosystem service but arthropods may also be an important source of food for other trophic levels, e.g. for birds. In this study, effects of different establishment and management methods of rotational fallows and long-term set-asides on arthropods were studied from the viewpoint of functional diversity. Arthropod data were collected from two field experiments. In the experiment of short-term rotational fallows, seed mixture and establishment method of fallows were studied in 2004. In the experiment of long-term setasides, effects of seed mixtures, mowing and age of set-aside on arthropods were studied from 2004 to 2006. Diverse sampling methods were used. Pest insect were collected with yellow sticky traps whereas epigeal predatory arthropods were sampled with pitfall traps. Insect food available to birds was assessed from samplings with sweep nets and D-vac suction sampler. No difference among seed mixtures was detected in numbers of pest insects or their natural enemies. Total abundance of insects in D-vac samples was highest in conventional clover-timothy fallow, but in sweep net samples no difference between seed mixtures was detected. Because order of seed mixtures depended on insect group and varied among years certain seed mixture can not be recommended. Mowing of set-aside did not have any effect on numbers of pest insects or epigeal predators. However, in D-vac catches of Auchenorhyncha, Heteroptera and Diptera were lower in mown plots than in unmown plots. In the short-term experiment, cereal pests were more abundant in the first year green fallows and in spring barley than in fallows sown in previous year. On the contrary, spider abundance was significantly higher in fallows sown during the previous year. In the long-term experiment, number of spiders increased during the three year period in tandem with numbers of leafhoppers. Generally, from the viewpoint of many insect groups except pollinators or butterflies, age of green fallow and vegetation structure (biomass) were more important than seed mixture or plant species richness. Because the requirements of different species differ landscape should contain set-asides varying ages and compositions.