Poronhoidon varautuminen ja selviytymiskeinot uusiin, äkillisiin ja poikkeuksellisiin olosuhteisiin : POVAUS-hankkeen loppuraportti

POVAUS-hankkeen tavoitteena oli tunnistaa, analysoida ja kehittää porotalouden keinoja varautua ja sopeutua poikkeuksellisiin olosuhteisiin. Hankkeessa analysoitiin nykyisin vaikuttavia poikkeuksellisia olosuhteita sekä pyrittiin tunnistamaan uusia tulevaisuudessa vaikuttavia uhkia ja mahdollisuuksia. Hankkeessa syvennyttiin poronhoidon tilanteeseen Suomessa, mutta myös Ruotsin ja Norjan sopeutumismalleja sekä hyviä käytäntöjä kartoitettiin. Erityisesti hankkeessa analysoitiin poikkeuksellisia talvioloja, mutta niiden ohella myös muita äkillisiä sää-, lumi- ja luonnonolosuhteita, tartuntatautitilanteita sekä muita vastaavia poikkeuksellisia oloja. Hankkeessa toteutettiin neljä eri tutkimuskokonaisuutta, joista ensimmäisessä (Luku 2) kerättiin tietoa poikkeuksellisten olojen vaikutuksista Suomen, Ruotsin ja Norjan porota-louteen sekä käytettävissä oleviin sopeutumiskeinoihin. Tulosten perusteella talvet 2019–2020 ja 2021–2022 koettiin poronhoidolle vaikeiksi kaikissa kolmessa maassa. Tämän kaltaisiin vaikeisiin talviolosuhteisiin sopeutumisessa Suomen vahvuutena nähtiin pitkä kokemus porojen lisäruokinnasta, Ruotsissa taas mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia laitumia ja Norjassa nopean lisäruokintamahdollisuuden kehittäminen. Porojen terveyteen, tauteihin ja loisiin liittyen Suomessa nousivat esiin etenkin sääolosuhteiden, porojen tarhaamisen ja ruokinnan vaikutukset poron terveyteen. Ruotsissa korostuivat lisäruokintaan liittyvät tauti- ja loisriskit ja Norjassa ilmastoherkät taudit sekä erityisesti hirvieläinten näivetystauti (Chronic Wasting Disease, CWD). COVID-19-aika vuosina 2020–2022 oli haasteellinen kaikissa kolmessa maassa, mikä näkyi mm. rajasulkuina, ulkomaanmatkailun pysähtymisenä ja poronlihan myynnin vaikeutena. Hankkeen toisessa tutkimuskokonaisuudessa (Luku 3) analysoitiin poikkeuksellisen vaikean talven 2019–2020 vaikutuksia erityyppisille paliskunnille. Erityisesti syksyn ja alkutalven laidun- ja lumiolosuhteilla sekä lisäruokinnalla oli keskeinen merkitys poroille ja poronhoidolle. Suurimmat menetykset koettiin niissä paliskunnissa, joissa poroja on aikaisemmin hoidettu pääosin luonnonlaitumilla. Sen sijaan niissä paliskunnissa, joissa poroja hoidettiin talven 2019–2020 aikana pisimpään tarharuokinnassa, menetykset olivat pienimmät. Niissä paliskunnissa, joissa alkutalvella oli paksumpi lumikerros ja/tai jäisiä lumikerroksia laitumilla vasa- ja teurasprosentit putosivat eniten. Kolmannessa tutkimuksessa (Luku 4) poronhoidon bioekonomisen mallin avulla analysoi-tiin talvien välisen vaihtelun sekä poikkeuksellisten vaikeiden talvien taloudellisia vaikutuksia poronhoidolle. Mallin ratkaisut viittaavat siihen, että mikäli ilmastonmuutoksen myötä talvien välinen vaihtelu lisääntyy, tulee se pienentämään porotalouden tuloja, vaikka sekä helppojen että vaikeiden talvien yleisyys kasvaisi yhtäläisesti. Lisäksi, mikäli erittäin vaikeiden talvien yleisyys lisääntyy voivat sen vaikutukset olla kriittisiä erityisesti luonnonlaitumiin tukeutuvalle poronhoidolle. Mallin tulosten perusteella yksi erittäin vaikea talvi voi pudottaa poronhoidon tulot vuosikymmeneksi normaalitason alapuolelle, mikäli kaivettavaa ravintoa korvaavia ravintolähteitä ei ole saatavilla. Neljännessä tutkimuksessa (Luku 5) määritettiin poronhoidon toimintaympäristöjä sekä tunnistettiin ja analysoitiin toimintaympäristöihin vaikuttavia tulevaisuuden mahdollisia poikkeuksellisia olosuhteita sekä tulevaisuuden tavoiteltuja kehityskulkuja. ”Porotalouden tulevaisuus: unelmia ja yllätyksiä” -työpajassa tunnistettiin useita poronhoitoon samanaikaisesti kohdistuvia muutospaineita, jotka saattavat haastaa poronhoidon jatkuvuuden. Ilmastonmuutos vaikuttaa sekä suoraan huonoina poronhoitotalvina että epäsuorasti lisääntyvänä paineena käynnistää uusia tuulivoima- ja kaivosprojekteja. Samanaikaisesti kansainväliset kriisit nostavat polttoaineen sekä rehun hintaa. Lisäksi muu maankäyttö häiritsee lisääntyvästi porojen laidunrauhaa ja pienentää saatavilla olevia laidunalueita. Elinkeinonharjoittajilla on kuitenkin selkeä käsitys toivotun tulevaisuuden elementeistä sekä näkemyksiä ja konkreettisia ehdotuksia askeleista kohti toivottua tulevaisuutta.