Taimenen vaelluspoikasten selviytyminen Oulujärvelle : Radiotelemetriatutkimus istutettujen taimenten alasvaelluksesta Hyrynsalmen reitillä

Abstract

Luontaisen lisääntymisen palautuminen Oulujärveen laskevalle Hyrynsalmen reitille kohentaisi merkittävästi Oulujärven taimenkannan tilaa. Kutemaan nouseville taimenille on jo Leppikosken voimalaitospadolla käytössä kalatie ja Seitenoikealle kalatie on suunnitteilla. Tässä hankkeessa tutkittiin taimenen alasvaeltavien poikasten selviytymistä Seitenoikean ja Leppikosken patojen sekä niiden välissä olevien joki- ja järvialueiden läpi Oulujärvelle. Lisäksi tutkimuksessa vertailtiin laitosviljelyn varassa olevan hoitokannan (OUV-kanta) ja villiytetyn taimenkannan poikasten menestymistä. Tutkimuksessa istutettiin yhteensä 194 radiolähettimellä merkittyä 3-vuotiasta taimenta 30.5. ja 7.6.2024. Näistä 55 taimenta vapautettiin kummankin voimalaitoksen yläpuolelle ja 42 kalaa alapuolelle. Istutuspaikan alapuolisen voimalaitospadon läpäisi Leppikoskella (51 %) kaksi kertaa enemmän istutetuista kaloista kuin Seitenoikealla (25 %). Kaikki taimenet eivät kuitenkaan vaeltaneet alavirtaan istutuspaikalta tai muutoin selviytyneet alapuoliselle voimalaitokselle. Padon yläpuolelle saapuneista taimenista voimalaitoksen läpäisi Leppikoskella 61 % ja Seitenoikealla 35 % kaloista eli Leppikoskella läpäisytehokkuus oli 1,7 kertaa suurempi. Seitenoikealle saapuneilla kaloilla viive padon läpäisyyn oli keskimäärin 7,2 vuorokautta ja Leppikoskelle saapuneilla 2,4 vuorokautta. Vaellusnopeus padon alta kahdeksan kilometrin etäisyydelle alavirtaan oli keskimäärin 4,3 kmh-1 eikä siinä ollut eroa voimalaitosten välillä. Vain puolet padon läpäisseistä kaloista selviytyi kahdeksan kilometrin päähän padosta, Seitenoikealta alapuolisen Iijärven suuntaan ja Leppikoskelta Oulujärvelle. Seitenoikean padon ylä-ja alapuolelle istutetuista taimenista selviytyi yhteensä 21 kalaa (22 % istutetuista) kahdeksan km:n etäisyydelle padosta. Tämän jälkeen seuraavista 32 km:n joki- ja järvialueiden läpivaelluksesta Leppikosken padolle saakka selviytyi 43 % kaloista. Vaellus kesti keskimäärin 10 päivää ja vaellusnopeus oli keskimäärin 7,8 kmh-1. Seitenoikean padon yläpuolelle istutetuista kaloista kaksi taimenta (4 % istutetuista) selviytyi kahden voimalaitoksen läpi. Läpäisytehokkuus oli ensimmäisellä padolla 35 % ja toisella padolla 40 %. Yhtään Seitenoikealle vapautetuista taimenista ei selviytynyt Oulujärvelle saakka. Leppikosken padon ylä- ja alapuolelle istutetuista taimenista selviytyi yhteensä 28 kalaa (29 % istutetuista) kahdeksan kilometrin etäisyydelle padosta eli Oulujärvelle. Villiytetyn kannan ja OUV-kannan vertailussa tulokset poikasten selviytymisessä poikkesivat voimalaitosten ja istutuspaikkojen välillä. Seitenoikean alapuolelle istutettuja OUV-kannan taimenia selviytyi enemmän kahdeksan km:n etäisyydelle padosta. Muutoin selviytymisessä ei ollut eroja tai villiytettyjä selviytyi enemmän. Villiytetyt taimenet lähtivät kuitenkin molemmilla voimalaitoksilla OUV-kannan taimenia hitaammin vaellukselle istutuspaikalta. Padon läpäisyn jälkeen vaellusnopeudessa ei ollut merkitsevää eroa kantojen välillä. Virtaamalla ja lämpötilalla ei havaittu olevan johdonmukaista selvää vaikutusta padon läpäisyyn. Tutkimuksen aikana virtaukset vaihtelivat voimakkaasti, ohijuoksutuksia ei ollut ja siten vedet ja kalat ohjautuivat padolla alavirtaan pelkästään voimalaitosturbiinien kautta. Veden lämpötila vaihteli 12,5–21,9 °C. Vaikka tässä tutkimuksessa ei havaittu johdonmukaisia eroja villiytettyjen ja OUV-kannan taimenten selviytymisessä vaelluksen eri vaiheissa, hoitokannan villiyttämistä suositellaan jatkettavan risteyttämällä hoitokannan emokaloja luonnosta pyydystetyillä taimenilla. Kokeellisissa testeissä vastaavasti villiytettyjen taimenten on havaittu selviytyvän paremmin haukien saalistukselta, mutta niiden vaellus on ollut hitaampaa kuin OUV-kannan taimenilla. Tässä tutkimuksessa havaittu villiytettyjen taimenten hitaampi/varovaisempi liikkeellelähtö ei jatkunut padon läpäisyn jälkeen. Villiyttämiseen tulisi kuitenkin jatkossa käyttää ensisijaisesti järvivaelluksen tehneitä kutemaan nousevia villejä emokaloja. Mikäli näitä ei ole riittävästi saatavilla, poikasena pyydystetyillä taimenilla villiytettyä hoitokantaa tulee takaisinristeyttää toisessa sukupolvessa OUV-kannan taimenilla vaellusominaisuuksien säilymisen varmistamiseksi. Tulosten perusteella Hyrynsalmen reitiltä Oulujärvelle alasvaeltavien taimenen poikasten keskeinen ongelma selviytymisessä on vaelluksen pysähtyminen useiksi päiviksi niiden saavuttua voimalaitospadolle sekä tappiot heti padon jälkeen. Seitenoikealla taimenilla oli suurempia ongelmia padon läpäisyssä kuin Leppikoskella. Voimalaitosten läpimenoon kytkeytyvien suurten tappioiden vuoksi Hyrynsalmen reitin alasvaeltaville taimenille tulisi toteuttaa toimivat alasvaellusreitit luontaisen lisääntymiskierron edellytysten parantamiseksi.