Pihvivasikoiden vieroitusstrategiat ja ruokinta vieroituksen aikana : Vaali viisaasti vasikkaa -hankkeen kirjallisuusselvitys

Abstract

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää pihvivasikoiden vieroitusstrategioiden ja vieroituksen aikaisen ruokinnan vaikutuksia emolehmätuotannossa. Selvitys toteutettiin osana Savonia ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarkeskuksen (Luke) toteuttamaa Vaali viisaasti vasikkaa (Vaavi) – hanketta.

Vieroitus tapahtuu yleensä aina äkillisesti ja vasikan kannalta aikaisessa vaiheessa. Vieroitus on yksi stressaavimmista tuotantovaiheista emolehmätuotannossa. Stressi kohdistuu emoon, vasikkaan ja karjanhoitajaan. Vasikka sopeutuu vieroitukseen noin seitsemässä päivässä, mutta vieroituksesta toipuminen vaatii kaksi viikkoa.

Vieroitusstressiä voidaan vähentää ennakoivin toimenpitein. Sujuva vasikoiden vieroitus on hyvä suunnitella ennakkoon. Suunnittelussa tulisi huomioida, mikä vieroitusstrategia sopii tilalle parhaiten ja mistä vieroitusstrategiasta saadaan paras lisäarvo. Kaksivaihevieroitus voi vähentää eläinten kokemaa stressiä. Kaksivaihevieroitus soveltuu ennen kaikkea laitumella tapahtuvaan vieroitukseen ja vasikoiden ollessa 6–8 kuukauden ikäisiä.

Eläinten totuttaminen vieroituksen jälkeiseen ruokintaan vähentää vieroitusstressiä. Yksinkertaisin tapa on tarjota vasikoille ns. vieroitukseen valmentavaa ruokintaa, joko karkearehuna tai väkirehuna tai näiden yhdistelmänä, viimeistään 1–2 viikkoa ennen vieroitusta. Vasikoiden ruokinnan muutokset tulisi tehdä aina vähitellen.

Lisäruokinnan aloitukseen vaikuttavat vasikoiden ikä, kasvupotentiaali, rotu, sukupuoli, laitumen kunto- ja tyyppi sekä kasvuston pituus ja tiheys. Yleisenä ohjeena voidaan pitää, että lisäruokinta tulisi aloittaa, kun laitumen nurmikasvuston loppukorkeus jää viiteen senttimetriin. Sonnivasikat hyötyvät lisäruokinnasta enemmän kuin lehmävasikat. Keskikokoisten rotujen vasikoiden lisäruokinta voidaan suorittaa myös hyvälaatuisella karkearehulla. Väkirehu on sisällytettävä vieroitettujen vasikoiden ruokintaan viimeistään vieroituksen jälkeen.

Vieroitettujen vasikoiden tasapainoinen kivennäisruokinta on tärkeää eläinten terveysstatuksen ja kasvun ylläpitämiseksi. Vieroitusstressi vaikuttaa eläimen kivennäistasapainon säätelyyn ja aiheuttaa muutoksia kivennäisten tarpeeseen. Eläinten kuiva-aineen syönti voi olla aluksi matala. Rehustuksen kivennäissisältö tulisi päivittää syönnin mukaan. Alkukasvatusvaiheessa dieetin korkeampi kivennäis- ja hivenainesisältö voi parantaa eläinten vastustuskykyä. Kivennäisten orgaaninen muoto voi vaikuttaa positiivisesti eläinten kasvuun ja vastustuskykyyn.

Vieroitettu vasikka on sosiaalisesti ns. hukassa, koska emon ja muiden vanhempien eläinten esimerkki on poissa. Vieroitetut vasikat ovat alttiita erilaisille ärsykkeille. Vieroitettuja vasikoita voidaan opettaa erilaisiin käsittelykäytäntöihin vieroituksen jälkeisellä ajanjaksolla. Vasikat, joilla on positiivisia kokemuksia karjanhoitajasta, pelkäävät vähemmän ihmisiä. Vieroitettujen vasikoiden käsittelyn tulisi olla rauhallista ja johdonmukaista.