Bioenergiaa metsistä – Tutkimus- ja kehittämisohjelman keskeiset tulokset

Abstract

Bioenergiaa metsistä -tutkimus- ja kehittämisohjelmassa (2007 2011) tutkittiin metsäenergian tuotantoketjua biomassan kasvatuksesta lämpö- ja sähkölaitoksille tehtäviin toimituksiin. Tutkimuksen painopisteenä olivat intensiivisen metsäbiomassan käytön vaikutukset metsäluontoon sekä metsä- ja energiasektoriin. Tutkimusohjelman muita aihealueita olivat metsähakevarojen ja metsähakkeen saatavuuden arviointi, korjuu- ja kuljetusteknologian kehittäminen, energiabiomassan mittaus, metsähakkeen talteenoton vaikutukset tyvilaho- ja tukkimiehentäituhoihin ja raskasmetallien huuhtoutumiseen, metsäbiomassan jalostaminen nestemäiseksi biopolttoaineeksi sekä metsäenergian tukimuotojen tehokkuuden tutkimukset.Suomessa korjuukelpoisen metsähakkeen (hakkuutähteet, pienpuu ja kannot) vuotuiseksi korjuumääräksi on arvioitu 12 21 miljoonaa kuutiometriä vuodessa riippuen mm. metsäteollisuuden puunkäytöstä, energiapuun hakkuutavasta ja siitä, missä määrin myös kuitupuumittaista pienpuuta ohjataan energiantuotantoon. Metsähakkeen käyttö Suomessa nousi 8,3 miljoonaan kuutiometriin vuonna 2012. Rannikon läheisyydessä ja lähellä sisämaan suuria käyttökeskittymiä hakkuutähdehakkeen käyttöä ei nykyisillä hakkuumäärillä voida juuri nostaa. Itä-Suomessa käyttämätöntä potentiaalia on sitä vastoin enemmän. Nuorten metsien harvennuspuusta on tullut tärkein metsäenergiajae ja sen käyttöä voidaan edelleen lisätä.Kokopuukorjuu on vähentänyt puuston kasvua pohjoismaisissa kokeissa, joissa kaikki latvusmassa on poistettu. Käytännön korjuukohteilla kasvuvaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi, koska merkittävä osa latvusmassasta jää maastoon. Kantojen noston vaikutukset pohjaveden laatuun ja kiintoaineshuuhtoumiin osoittautuivat oletettua vähäisemmiksi rinnastuen perinteisen päätehakkuun ja sen yhteydessä tehtävän maanmuokkauksen vaikutuksiin. Kantojen nosto näyttää hidastavan maannousemasienen siirtymistä seuraavaan puusukupolveen, mutta se ei takaa maannousemasienen poistumista saastuneilta kasvupaikolta. Kantojen varastoinnin ei havaittu lisäävän tukkimiehentäituhoriskiä uudistusaloilla, jotka sijaitsevat kantovarastojen läheisyydessä. Metsäbiomassan intensiivinen talteenotto vaikuttaa maaperän pieneliöiden runsaussuhteisiin, mutta minkään lajin tai lajiryhmän ei ole todettu tyystin kadonneen. Mikäli hakkuutähteet poistetaan, runsastuvat vähemmän ravinteita tarvitsevat kenttäkerroksen lajit. Monimuotoisuuden kannalta järeän lahopuun jättämisen merkitys hakkuualoilla korostuu. Metsähakkeen kilpailukyky polttoainemarkkinoilla on edelleen ongelma käyttömäärien kasvattamisen näkökulmasta. Hakkuutähdehakkeen kilpailukyky on jo kohtalainen ja kantomurskekin kykenee kilpailemaan sisämaan polttoainemarkkinoilla. Erityisesti kivihiilen korvaaminen metsähakkeella ei ole mahdollista ilman voimakkaita tukitoimia. Bioetanolin valmistus puupohjaisista raaka-aineista on mahdollista, mutta erilaisten jalostusketjujen tekninen toteutus ja taloudellisuuden arviointi edellyttävät vielä merkittävää tutkimuspanosta.