Potentiaalisista leviämisvaikutuksista ja kehityshaitoista rakentuva paikkaperustaisen aluekehittämisen indeksi Suomessa. Paikallisen työpaikkakehityksen vahvistaminen Manner-Suomessa

Abstract

Aluekehityksessä on jo pitkään ollut teemana alueiden ja kuntien eriytyminen. Konkreettisesti tämä on näkynyt väestön ja uusien työpaikkojen keskittymisenä suurimpiin keskuksiin ja niiden lähiympäristöön. Työpaikkojen keskittymisen taustalta on tutkimusten perusteella useita syitä, kuten suotuisa ja kasvualtis keskittymisetuja hyödyntävä elinkeinorakenne, väestön ominaisuudet ja tietoyhteiskunnan keskeisten tuotantotekijöiden alueelliset ominaisuudet. Samoin myös alueen etäisyys kasvaviin keskuskuntiin on määrittänyt kuntien kehityspotentiaalia, sillä kasvukeskusten lähellä sijaitsevat alueet ovat voineet hyötyä näiden kasvusta. Kaukana sijaitseville alueille on syntynyt sijaintihaittaa, mikä on estänyt näiden hyötymisen kasvualueista, esimerkiksi työssäkäynnin välityksellä. Tämän tutkimuksen perusteella epätasainen aluekehitys on tuottanut Suomessa erityisesti reuna-alueille kehityshaittoja, jotka ovat vähentäneet alueiden kilpailukykyä ja heikentäneet näiden menestymismahdollisuuksia tulevaisuudessa. Tämä raportti esittelee tiivistetysti vuosina 2013–2015 toteutetun ”Kuntien työpaikkakehitykseen vaikuttavat tekijät” -hankkeen tuloksia. Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa tutkittiin vuosien 2006–2010 työpaikkakehitystä. Menetelmällisesti hanke pohjautuu tilastollisiin simulointimalleihin sekä aikkatietoanalyyseihin. Näiden menetelmien pohjalta hankkeessa kehitetään paikkaperustaisen aluekehittämisen indeksi, joka kuvaa paikallistalouden reunaehtoja ja tarjoaa uusia näkökulmia aluekehittämistyön suuntaamiseen työpaikkakehityksen turvaamiseksi koko Suomessa. Indeksi rakentuu paikkatiedosta ja se koostuu kasvualueiden työssäkäyntimahdollisuuden määrittämistä potentiaalisista leviämisvaikutuksista sekä alueiden työpaikkakehitystä säätelevistä kehityshaitoista ja se kuvaa alueiden riippuvuutta paikallisesta työpaikkakehityksestä. Indeksin avulla saadaan erityisesti tietoa niistä alueista, jotka tarvitsisivat tukea paikallisen kehityksen vahvistamiseksi, mikäli alueiden välisiä eroja työpaikkakehityksessä halutaan Suomessa vähentää. Suomessa harjoitetaan paikkaperustaista politiikkaa muun muassa LEADER-toiminnassa, mutta tutkimustietoa tämän politiikan kohdentamisen erityistarpeista ei paikallisesti ole vielä olemassa. Paikkaperustainen kehittäminen rakentuu paikallisten voimavarojen tunnistamisesta ja hyödyntämisestä toimintaympäristöjen muuttuessa ja asettaessa haasteita. Tiivistettynä hankkeen tulokset osoittavat, että Suomessa tarve paikkaperustaisen aluekehittämisen vahvistamiseksi vaihtelee huomattavasti alueiden ja kuntien kesken. Suurin tarve paikallisen kehityksen vahvistamiselle on Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä Suomenselän alueella. Nämä alueet sijaitsevat kaukana kasvukeskuksista ja niille on muodostunut kasvualueiden supistumisvaikutuksista kehityshaittoja. Nämä laskevat alueiden kehitysmahdollisuuksia, jos niitä ei pystytä paikallisella kehityksellä kumoamaan. Sijainti- ja kehityshaitoista kärsiviä alueita voidaan kuvata kehitysongelmaisiksi, koska ne ovat riippuvaisia paikallisesta kehityksestä, mutta niiden kehitysmahdollisuudet ovat heikentyneet. Tilastojen perusteella tarve paikallisen kehityksen vahvistamiseksi ulottuu laajalle, sillä suurinta tarvetta kuvaava ylin viidennes paikkaperustaisen aluekehittämisen indeksissä kattaa Suomen pinta-alasta 46 prosenttia. Negatiivinen työpaikkakehitys ja siihen liittyvät ongelmat näyttäytyvät harvaan asuttujen alueiden ongelmina, sillä alhaisen väestötiheyden myötä ylimpään viidennekseen kuuluvissa kunnissa asuu alle 6 prosenttia Suomen väkiluvusta. Alhaisesta väestöosuudesta huolimatta alueilla on keskeinen merkitys koko maan resurssien hyödyntämisessä, sillä esimerkiksi biotaloudessa resurssipohja edellyttää hajautettua tuotantorakennetta lähellä raaka-ainetta. Koska työpaikkakehitys on ollut Suomessa epätasaista ja johtanut kehitysongelmiin kasvukeskuksista syrjäisillä alueilla, niin voidaan tulosten perusteella suositella paikkaperustaista aluekehittämistä Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 43/2015 5 sekä sijaintihaittaan liittyvien kustannusten vähentämistä. Tämän paikallisen kehityksen vahvistamisen kohdentamisessa ja suunnittelussa voidaan hyödyntää hankkeessa tuotettua paikkatietoon pohjautuvaa paikkaperustaisen aluekehittämisen indeksiä, jolloin kehittämisen kohdentamisessa päästään eroon paikkasokean kehittämisen ongelmista ja mahdollisesta tehottomuudesta. Hankkeen suosituksena esitetään, että aluekehittämisessä tulisi huomioida entistä paremmin kunnan sijainti kehittämispolitiikan suuntaamisessa, kuntien monimuotoisuus ja vaihtelevat paikalliset resurssit.