Pests and diseases in a changing climate a major challenge for Finnish crop production

Ilmastonmuutoksella on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia Suomen kasvintuotannolle. Kun ilmasto lämpenee, kasvukausi pitenee ja kasvukauden aikainen lämpösumma kasvaa. Viljelyyn voidaan ottaa uusia kasvilajeja ja lajikkeita, joiden menestystä Suomessa on tähän asti rajoittanut liian lyhyt kasvukausi ja liian pieni lämpösumma. Ilmaston lämmetessä voidaan viljellä isommalla alalla mm. rapsia, sinimailasta ja rehumaissia. Nykyisin viljeltävistä kasveista voidaan ottaa käyttöön niiden syysmuotoja ja satoisampia pidemmän kasvukauden lajikkeita. Alkukasvukauden kuivuus tulee kuitenkin tulevaisuudessakin rajoittamaan kasvintuotantoamme. Syysmuotoiset viljelykasvilajikkeet tuovat helpotusta tähän, sillä ne voivat käyttää alkukasvussaan hyväkseen talven sateiden ja lumen sulamisvesien tuomaa kosteutta. Syysmuotoiset viljelykasvit ovat tärkeitä pellon kasvipeitteisyyden ylläpitäjiä ja siten eroosion ja ravinteiden huuhtoutumisen estäjiä, mutta saattavat tuoda omat ongelmansa kasvinsuojeluun. Kasvipeitteisellä pellolla voivat eri viljelykasvien tuholaiset viihtyä yhä paremmin, kun talvet leudontuvat ja muuttuvat sateisimmiksi. Pidempi kasvukausi ja kovien pakkasten väheneminen luovat paineita lisääntyneelle kasvinsuojelulle. Kasvintuhoojien, kuten kirvojen, mukanaan kuljettamat virukset tulevat luultavimmin myös yleistymään, kun niitä kuljettavien tuholaisten elinolot paranevat ja niiden määrä lisääntyy. Kun syyskylvöisten kasvien viljely yleistyy, myös kasvinsuojelutoimet tulevat yhä enemmän ajoittumaan syksyyn, mikä lisää torjunta-aineiden huuhtoutumisriskiä sateisen ja leudon talven aikana. Kemiallisen kasvinsuojelun aiheuttamia kuluja ja ympäristöriskejä voidaan vähentää tehokkailla hälytysjärjestelmillä, tuholaisten ja tautien seurannalla ja siihen liittyvällä täsmätorjunnalla, sopivilla viljelykierroilla ja kestävillä kasvilajikkeilla.