Cultivar improvement and environmental variability in yield removed nitrogen of spring cereals and rapeseed in northern growing conditions according to a long-term dataset

Sadon mukana poistuneen typen suhde lannoitteena annettuun typpeen (%) on tärkeä ja helposti määritettävä typen käytön mittari. Arvon ollessa 100 annettu typpilannoitus vastaa puintien mukana pellolta poistuneen typen määrää, kun taas mitä pienemmän arvon suhde saa, sitä enemmän typpeä jää peltoon. Tämä hyödyntämätön typpi altistuu pääosin syksyn ja talven aikana huuhtoutumiselle. Typen poistuminen pellolta sadon mukana onkin viljelijälle yhä tärkeämpää niin ympäristön kuin talouden kannalta. Typpi on "kallis" tuotantopanos, katsoo sitten hintaa, huuhtoumien aiheuttamia ympäristövaikutuksia tai valmistuksen tuottamia kasvihuonekaasujen päästöjä. Nämä tekijät kannustavat mutta myös velvoittavat valjastamaan typen yhä tehokkaammin kasvien hyötykäyttöön. Arvioimme tässä tutkimuksessa kevätvilja- ja öljykasvilajien, lajikkeiden sekä sääolosuhteiden vaikutuksia sadon mukana poistuneeseen typpeen MTT:n virallisissa lajikekokeissa viimeisen 20 vuoden aikana. Tutkimus tehtiin osana MYTVAS 3 -hanketta, jossa seurataan laajasti maatalouden ympäristötukitoimenpiteiden vaikuttavuutta. Eri kevätviljojen sekä rypsin ja rapsin väliset erot sadon mukana poistuneen typen osuudesta olivat huomattavia. Myös sääolot aiheuttivat suurta vaihtelua kasvuston kykyyn hyödyntää typpeä kasvuun ja ohjata sitä jyviin. MTT:n kokeissa vertailukelpoisilla maalajeilla viljellyn kauran ja ohran sadossa typpeä poistui pellolta enemmän kuin kevätvehnällä. Kauralajikkeiden keskiarvo oli jopa yli sata. Tämä paljasti, että kaura otti annetun typen ohella hanakasti myös maasta vapautuvaa typpeä. Kaura on tätäkin kautta eduksi viljelykierroissa. Tutkittu ohralajikkeisto vei sadossaan keskimäärin 94 prosenttia annetusta typestä, kevätvehnä 82 prosenttia sekä öljykasvit alle 70 prosenttia, rapsi näistä selvästi rypsiä tehokkaammin. Lajikkeella oli kuitenkin suuri vaikutus ja erityisesti nykylajikkeisto päihitti kirkkaasti edeltäjänsä. Parempi satoisuus oli keskeinen nykylajikkeiden paremman sadon mukana poistuneen typen selittäjä, mutta myös valkuaispitoisuudella oli merkitystä erityisesti kauralla ja vehnällä. Tutkimuksemme perusteella vaihtamalla vanhentuneet lajikkeet uusiin, viljelijä voi vähentää kasvustolta käyttämättä jäävää typpeä jopa 20 kilolla annettua sataa typpikiloa kohti. Ajastaan jääneet lajikkeet rasittavatkin tarpeettomasti ympäristöä, mutta kielivät myös lajikkeen kyvyttömyydestä käyttää annettua typpeä sadon rakentamiseen.