Nitrogen fertilization and yield formation of potato during a short growing period

Perunan viljelyssä käytetään runsaasti ravinteita, jotta voidaan tuottaa laadultaan ja määrältään hyvä sato. Typpilannoitus vaikuttaa voimakkaasti sadon kehitykseen ja kasvuston tuleentumiseen. Runsas typpi rehevöittää varsiston kasvua ja hidastaa mukulasadon kehitystä kesän aikana, lisäksi perunan tuleentuminen viivästyy pitkälle syksyyn. Sadonkorjuun jälkeen maahan jäävä typpi on ympäristöriski, sillä kevyillä mailla liukoinen typpi huuhtoutuu helposti pohjaveteen syksyn ja talven aikana. Kun kasvukautemme on lyhyt, perunan typpilannoitussuositukset 60-120 kg/ha ovat meillä selvästi keskieurooppalaista tasoa 150-220 kg/ha alemmat. Typpilannoitustarve voi vaihdella myös lajikkeiden geneettisen taustan mukaan. MTT:ssä (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) tutkittiin vuosina 2000-2001 kenttäkokeissa perunalajikkeiden Van Gogh ja Nicola typpilannoitustarvetta ja typen vaikutusta perunan kehitykseen ja satoon. Erityisesti selvitettiin typpilannoituksen vaikutusta perunan sadon kehitykseen ja perunan typenottoon kasvukauden aikana. Sadosta ja kasvustosta määritettiin typpilannoituksen hyväksikäyttöprosentti. Tutkimus osoitti, että typpilannoitus 120 kg/ha lisäsi varsiston ja mukulasadon sadon määrää ja vielä voimakkaammin kasvin typenottoa alempaan 60 kg/ha typpitasoon verrattuna. Kasvukauden loppupuolella kuiva-aine ja typpi alkoivat yhä enenevässä määrin kulkeutua varsistosta mukuloihin ja kasvuston tuleentuessa varsistoon jäi vain vähäinen määrä kuiva-ainetta ja typpeä. Tulokset osoittivat, että typpimäärän vaikutus perunan kehitykseen oli kasvukauden alkupuolella vähäinen eikä alempi 60 kg/ha typpimäärä olennaisesti hidastanut kasvuston kehitystä suurempaan typpimäärään verrattuna. Kasvuston kehityksessä ja sadon määrässä ilmeni eroja typpitasojen välillä, kun alemman lannoitustason 60 kg/ha typensaanti heikkeni elokuun alkupuolelta lähtien.. Syksyn sadossa suurempi typpilannoitus lisäsi selvästi mukulasadon määrää, mutta samalla alensi selvästi mukuloiden kuiva-ainepitoisuutta. Lajikkeet reagoivat typpilannoitukseen suurimmalta osin samalla tavalla. Lannoitetypen hyväksikäyttöprosentti mukulasadossa vaihteli 46-64 % välillä.