Productivity growth on Finnish grain farms from 1976 2006: a parametric approach

Abstract

Maatalouden tuottavuus ja erityisesti tuottavuuden nousu ovat välttämättömiä edellytyksiä suomalaisten maatilojen ja elintarviketeollisuuden selviytymiselle. Epäsuotuisat olosuhteet ja pieni tilakoko ovat jo sinänsä haasteita, mutta tuottavuuskehityshaaste on entisestään koventunut, kun tuet on irrotettu tuotannosta. Lisäksi viljelijöiden kannusteet tuottavuuskehityksen nopeuttamiseen ovat olennaisesti heikentyneet pellon omistusrakenteessa tapahtuneen muutoksen myötä. Vuonna 2004 vain puolet peltoalasta oli viljelijöiden omistuksessa. Suomalaisten viljatilojen tuottavuuskehitys johtuu pitkälti teknologisesta kehityksestä. Tutkimuksen mukaan skaalavaikutukset, eli suurtuotannon edut, ovat tarkasteluvälillä vaikuttaneet hyvin vähän tuottavuuskehitykseen, ja lisäksi niiden vaikutus on ollut ajan myötä jopa laskeva. Vuosina 1976 2006 viljatilojen tuottavuus nousi mittaustavasta riippuen keskimäärin 0,6 1,7 % vuodessa. Keskimääräinen vuotuinen tuottavuuskehitys oli kuitenkin niin pieni, että kokonaiskehitys koko tarkastelujaksolla oli samansuuruinen kuin suurimmat vuotuiset vaihtelut. Tulos osoittaa viljanviljelyn tuottavuuden olevan sidoksissa vuosittain vaihteleviin sääolosuhteisiin. Tämä haastaa tutkimusmenetelmät, joiden pitäisi toisaalta osoittaa hidas taustalla oleva tuottavuuskehitys ja samalla suuri vuotuinen vaihtelu tuottavuuden tasossa.

In the long term, productivity and especially productivity growth are necessary conditions for the survival of farms and the food industry in Finland. The natural handicap and small farm size are challenges, but farmers are further challenged by the decoupling of supports and their transformation into direct income payments. Additionally, farmers actions are limited by some institutional settings that substantially reduce incentives to improve productivity. Technical progress was found to drive the increase in productivity on grain farms in Finland. The scale had only a moderate effect and for the whole study period (1976 2006) the effect was close to zero. Total factor productivity (TFP) increased, depending on the model, by 0.6 1.7% per year. The results demonstrated that the increase in productivity was hindered by the policy changes introduced in 1995. The cumulative increase in TFP over the study period was at the same level as the measured yearly changes in TFP. The results highlight the nature of grain farming in Finland as well as the challenges in simultaneously taking into account the general trend and yearly variation in TFP.