Recommendable block sizes: a case study on Finnish official variety trials of barley cultivars

Abstract

Pellolla esiintyvä vaihtelu heikentää peltokokeista saatavien tulosten tarkkuutta. Tilanne on erityisen hankala vertailtavien käsittelyjen lukumäärän ollessa suuri, jolloin koekentän koko voi kasvaa niin suureksi, että kasvuolosuhteet saattavat olla kovinkin erilaiset eri koeruuduissa. Koeasetelman valinnalla on perinteisesti pyritty kontrolloimaan pellolla esiintyvää vaihtelua. Epätäydellisten lohkojen koeasetelmassa yhteen lohkoon valitaan vain osa vertailtavista käsittelyistä, kun taas täydellisten lohkojen koeasetelman mukaisesti suunnitellussa kokeessa kaikki vertailtavat käsittelyt sisältyvät jokaiseen lohkoon. Lohkomisen jälkeen vain lohkon sisäisellä kasvuolosuhteiden vaihtelulla on merkitystä, joten isoissa kokeissa epätäydellisten lohkojen koeasetelman on todettu johtavan tarkempiin tuloksia kuin täydellisten lohkojen koeasetelman käytön. Käyttökelpoinen lohkon koko ei kuitenkaan ole tiedossa.

Lajikekokeet ovat tyypillisesti kokeita, joissa vertailtavien käsittelyjen eli lajikkeiden määrä on suuri, jopa useita kymmeniä lajikkeita. Tutkimuksessa käytetty aineisto sisälsi 28 virallista ohran lajikekoetta vuosilta 2001 2005. Tyypillisessä epätäydellisten lohkojen koeasetelman mukaisesti suunnitellussa ohran lajikekokeessa lohkot sisältävät 6 7 lajiketta, mutta tulosten perusteella vain 4 5 lajiketta kannattaisi sijoittaa samaan lohkoon. Tulosten perusteella voidaan olettaa epätäydellisten lohkojen koeasetelmista olevan hyötyä myös pienissä, jopa 7 10 käsittelyn peltokokeissa. Tulokset osoittavat lisäksi, että oikein käytettyinä epätäydellisten lohkojen koeasetelmien avulla pystytään huomioimaan pellolla esiintyvä sangen nopeakin vaihtelu niin hyvin, ettei tarvetta ole siirtyä käyttämään monimutkaisempia tilastollisia menetelmiä, joita ovat mm. koeruutujen välisen spatiaalisen riippuvuuden huomioivat sekamallit.