Hyppää sisältöön
Hakuohjeet
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomeksi
  • På svenska
  • In English
  • Henkilökunnan kirjautuminen
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • Agricultural and Food Science
  • Näytä viite
  •   Etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • Agricultural and Food Science
  • Näytä viite

Finnish trends in phosphorus balances and soil test phosphorus

Uusitalo, Risto; Turtola, Eila; Grönroos, Juha; Kivistö, Juhani; Mäntylahti, Väinö; Turtola, Ari; Lemola, Riitta; Salo, Tapio (2007)

 
Avaa tiedosto
mtt-afs-v16n4p301.pdf (1.056Mt)
Lataukset 


Uusitalo, Risto
Turtola, Eila
Grönroos, Juha
Kivistö, Juhani
Mäntylahti, Väinö
Turtola, Ari
Lemola, Riitta
Salo, Tapio

Julkaisusarja
Agricultural and Food Science

Volyymi
16

Numero
4

Sivut
301-316


MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2007
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311236
Tiivistelmä
Pellon fosforitaseen suuri ylijäämä kasvattaa maan helppoliukoisen fosforin pitoisuutta, mikä puolestaan lisää pellolta poistuvien valumavesien fosforipitoisuutta. Maan fosforipitoisuus on siten yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka vaikuttavat maataloudesta peräisin olevaan vesistöjä rehevöittävään fosforikuormitukseen. Ensimmäisen ympäristöohjelmakauden (1995 1999) arviointiraportissa oletettiin uudistettujen lannoitussuositusten laskevan suomalaisten peltojen helppoliukoisen fosforin pitoisuutta ja esitettiin huoli fosforilannoituksen riittämättömyydestä sadon määrän ja laadun tason ylläpitämiseen. Keskimääräinen maatalousmaahan lisättävä fosforimäärä on kuitenkin vielä tänä päivänä 8 kg ha 1 suurempi kuin pelloilta sadon mukana korjattavan fosforin määrä. Vaikka maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuden yleinen kasvu näyttäisi taittuneen vuoden 1995 jälkeen, maan fosforipitoisuudet pysyvät valtaosalla peltoalastamme vielä pitkän aikaa niin korkeina, ettei vuotuisella fosforilannoituksella yleensä saada mitattavaa sadonlisää. Tulevaisuudessa tavoitteena tulisi edelleenkin olla suhteellisesti eniten kuormittavien, fosforipitoisuudeltaan korkeiden lohkojen fosforipitoisuuksien alentaminen. Tämän lisäksi alhaisemmissa fosforiluokissa olevien peltojen lannoitus voidaan tehdä sadon fosforinottoa vastaavalla fosforimäärällä. Korkeita fosforipitoisuuksia näyttäisi olevan runsaimmin erikoiskasvien viljelyyn sekä sian- ja siipikarjantuotantoon keskittyneillä tiloilla. Fosforitaseiden ylijäämät ovat maitotiloillakin vielä korkeita, ja niitä tulisi alentaa ruokinnan suunnittelun keinoin ja vähentämällä väkilannoitefosforin käyttöä. Viljatiloilla peltojen fosforipitoisuudet ovat yleensä kohtuullisen alhaisia. Karjanlannan fosfori tulisi levittää erityisesti kasvinviljelytilojen fosforiköyhimmille peltolohkoille viljelykasvien tarpeen mukaisesti. Eri tuotantomuotojen alueellinen eriytyminen kuitenkin rajoittaa karjanlannan käytön tehostamista. Jos eläinten rehuseosten fosforipitoisuudet eivät laske nykyisestä, eikä lannan sisältämää fosforia levitetä olennaisesti nykyistä laajemmalle alueelle, peltomaiden fosforipitoisuudet ja maataloudesta peräisin oleva fosforikuormitus eivät todennäköisesti vähene karjatalouden keskittymäalueilla.
 
Collections
  • Agricultural and Food Science [531]
jukuri@luke.fi | Saavutettavuusseloste | Tietosuojailmoitus
 

 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisutyyppitJulkaisuajatUusimmatAsiasanatSivukartta
jukuri@luke.fi | Saavutettavuusseloste | Tietosuojailmoitus