Effects of variety, soil type and nitrogen fertilizer supply on the nutritive value of barley for growing-finishing pigs

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin lajikkeen, typpilannoitus-tason ja maalajin vaikutuksia ohran kemialliseen koostumukseen, in vitro -sulavuuteen sekä ruokinnalliseen arvoon lihasioilla. Tutkimuksessa käytetyt 12 ohraerää muodostuivat kolmen ohralajikkeen (Arra, Kustaa ja Hankkijan Pokko), kahden maalajityypin (multamaa ja savi) ja typpilannoitustason (matala ja normaali molemmilla maalajeilla) yhdistelmistä. Kasvatuskokeessa oli mukana 240 lihasikaa (painoväli 25-95 kg). Jokaista ohraerää kohti oli 20 pariruokittua sikaa, jotka kasvatettiin sukupuolet erillään. Kaikki rehuseokset sisälsivät saman määrän ohraa (84,5 %) ja valkuaisrehuna soijarouhetta (12 %). Raakavalkuais- ja beta-glukaanipitoisuuden kasvu paransi ohran valkuaisen in vitro -sulavuutta. NDF kuitupitoisuus sen sijaan huononsi valkuaisen in vit- ro -sulavuutta. Ohran raakavalkuais-, beta-glukaani- ja NDF-pitoisuudet selittivät 91 % valkuaisen in vitro -sulavuudessa esiintyvästä vaihtelusta. Ohralajikkeista Arran raakavalkuaispitoisuus sekä valkuaisen ja kuiva-aineen in vitro -sulavuudet olivat hiukan parempia kuin Kustaan tai Hankkijan Pokon. Arra menestyi parhaiten myös kasvatuskokeessa Arra-ohralla ruokittujen sikojen päiväkasvu ja rehuhyötysuhde olivat parempia kuin Kustaa tai Pokko lajikkeita syöneiden sikojen. Typpilannoitus nosti ohraerien raakavalkuaispitoisuutta ja paransi sikojen rehuhyötysuhdetta. Myös runsaasti typpilannoitettua ohraa syöneiden sikojen lihaprosentti oli hiukan suurempi. Maalajityypillä ei ollut suurta vaikutusta sikojen kasvutuloksiin.

The effects of variety, soil type and nitrogen (N) fertilizer supply on the nutritive value of barley were studied with chemical analysis, in vitro digestibility and a growth experiment on 240 growing/finishing pigs (live-weight 25-95 kg). Twelve barley batches were formed from three varieties (two-rowed Kustaa and six-rowed Arra and Pokko) grown on mould or clay soil and fertilized with either a low or normal level of N (43 or 71 kg N/ha to mould soil and 76.5 or 110 kg N/ha to clay soil). In the growth experiment all the diets contained similar amounts of barley and soya bean meal (845/120 g/kg). Variety Arra contained 21 g/kg more CP than did Pokko or Kustaa. The N fertilizer supply slightly increased the CP content of the barley samples (133 vs. 141 g/kg) but decreased the amount of lysine in the protein (31 vs. 29 g/160g N). Regression equation showed that CP and beta-glucan were positively and neutral detergen fibre content negatively related to the in vitro digestibility of N in barley samples. The content of CP and the in vitro digestibilities of dry matter and N were highest in var. Arra. The daily gain and feed conversion ratio (FCR) of the pigs on Arra-based diets was better than that of those on Kustaa or Pokko (P<0.05). A higher N fertilizer supply increased slightly the CP content of barley and improved the FCR and carcass quality of the pigs (P<0.05). Soil type had only minor effects on the nutritive value of barley. It is concluded that, of the factors studied, variety has the greatest effect on the nutritive value of barley.