Effects of variety, soil type and nitrogen fertilizer supply on the nutritive value of barley for growing-finishing pigs

Tutkimuksessa selvitettiin lajikkeen, typpilannoitus-tason ja maalajin vaikutuksia ohran kemialliseen koostumukseen, in vitro -sulavuuteen sekä ruokinnalliseen arvoon lihasioilla. Tutkimuksessa käytetyt 12 ohraerää muodostuivat kolmen ohralajikkeen (Arra, Kustaa ja Hankkijan Pokko), kahden maalajityypin (multamaa ja savi) ja typpilannoitustason (matala ja normaali molemmilla maalajeilla) yhdistelmistä. Kasvatuskokeessa oli mukana 240 lihasikaa (painoväli 25-95 kg). Jokaista ohraerää kohti oli 20 pariruokittua sikaa, jotka kasvatettiin sukupuolet erillään. Kaikki rehuseokset sisälsivät saman määrän ohraa (84,5 %) ja valkuaisrehuna soijarouhetta (12 %). Raakavalkuais- ja beta-glukaanipitoisuuden kasvu paransi ohran valkuaisen in vitro -sulavuutta. NDF kuitupitoisuus sen sijaan huononsi valkuaisen in vit- ro -sulavuutta. Ohran raakavalkuais-, beta-glukaani- ja NDF-pitoisuudet selittivät 91 % valkuaisen in vitro -sulavuudessa esiintyvästä vaihtelusta. Ohralajikkeista Arran raakavalkuaispitoisuus sekä valkuaisen ja kuiva-aineen in vitro -sulavuudet olivat hiukan parempia kuin Kustaan tai Hankkijan Pokon. Arra menestyi parhaiten myös kasvatuskokeessa Arra-ohralla ruokittujen sikojen päiväkasvu ja rehuhyötysuhde olivat parempia kuin Kustaa tai Pokko lajikkeita syöneiden sikojen. Typpilannoitus nosti ohraerien raakavalkuaispitoisuutta ja paransi sikojen rehuhyötysuhdetta. Myös runsaasti typpilannoitettua ohraa syöneiden sikojen lihaprosentti oli hiukan suurempi. Maalajityypillä ei ollut suurta vaikutusta sikojen kasvutuloksiin.