Effect of nitrogen fertilization, grass species and cultivar on sod production on Valkeasuo peat bog - a case study

Siirtonurmikon tuotantomahdollisuuksia tutkittiin Tohmajärven Valkeasuolla vuosina 1990-1993 osana polttoturvesoiden jälkikäyttöä selvittävää projektia. Tutkimuksen päämääränä oli selvittää typpilannoituksen sekä kasvilajien ja lajikkeiden vaikutusta nurmikon kasvattamiseen ja siirrettävän nurmikon laatuun. Typpilannoituksen määrä oli joko 50, 100 tai 150 kg ha -1 . Niittynurmikoita edustivat lajikkeet Conni, Cynthia, Haga ja Julia, punanatoja Center, Juliska, Koket ja Näpsä sekä nurmirölliä Rasti. Puhtaiden lajikkeiden lisäksi kylvettiin niittynurmikka-punanata- ja nurmirölli-punanataseoksia edustamaan kaupallisia siirtonurmikkotuotteita. Typpilannoituksen nostaminen 50 kg:sta 150 kg:n paransi nurmikon yleisarvosanaa (väri, tiheys, yhtenäisyys, rikkaruohoisuus) ja viherpeittävyyttä sekä ennen nostoa että asennuksen jälkeen. Typpilannoitus vaikutti eri lajikkeilla eri tavalla versojen lukumäärään ja viherpeittävyyteen asennusta seuraavana vuotena. Karikekerroksen paksuuntuminen oli typpilannoituksen nostamisen ainoa negatiivinen seuraus. Kasvilaji tai lajike vaikutti kaikkiin nurmikon ominaisuuksiin karikekerroksen paksuutta lukuunottamatta. Maapohjassa esiintyvät puunkappaleet aiheuttivat laattojen viottumista noston aikana. Koealueen humuspitoisuus oli noston kannalta ylärajoilla. Huolimatta maapohjan karuudesta oli nurmikosta mitatut Ca-, K-, Mg-, P-, Cu-, Fe-, Mn-, Mo- ja Zn-pitoisuudet normaaleissa rajoissa. Rikkakasveja esiintyi erittäin vähän. Siirtonurmikon tuotanto onnistuu koealueen kaltaisilla suopohjilla. Laji- ja lajikevalinta on keskeinen seikka siirtonurmikon tuotannossa. Sopiva typpilannoitustaso riippuu lajikkeesta