Northern agriculture: constraints and responses to global climate change

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä auringon säteilyenergian vuotuinen määrä jää vähäiseksi säteilyn pienen saapumiskulman takia. Maataloutta harjoitetaan tällä alueella äärirajoillaan, sillä ilmaston kylmyys (matalat lämpötilat, lyhyt kasvukausi, hallat kasvukauden aikana, pitkät ja kylmät talvet sekä paksu lumipeite) rajoittavat viljelyä. Suomessa kasvukauden pituus vaihtelee etelän 180 päivästä pohjoisen 120 päivään. Tämän vuoksi viljelykasvien kasvuajan on oltava lyhyt, mikä rajoittaa niiden kykyä tuottaa suuria satoja. Maatalous on edistyneintä alueen eteläosissa Pohjois-Euroopassa, Keski-Siperiassa ja Kanadan preerioilla ns. hemiboreaalisella kasvimaantieteellisellä alueella, missä kasvukauden tehoisan lämpötilan summa on korkeampi kuin 1200 °C. Viljelyolosuhteet heikkenevät pohjoiseen päin ilmaston kylmetessä, ja viljan viljely muuttuu karjataloudeksi. Pohjois-Euroopassa maata viljellään aina napapiirille (66°N) saakka. Pohjois-Amerikassa pellot ulottuvat suunnilleen leveysasteelle 55°N, Aasiassa muutamin paikoin leveysasteelle 60°N. Suomi on maailman pohjoisin maa, jossa koko peltoala, 2,5 miljoonaa hehtaaria, sijaitsee leveysasteen 60°N pohjoispuolella. Ilmaston ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ennustettu muutos vaikuttavat todennäköisesti voimakkaasti kasvuoloihin näillä pohjoisilla alueilla, missä vuotuinen keskilämpötila on 5 °C tai vähemmän. Vaikutukset ovat joko edullisia tai epäedullisia.