Estimation of genetic parameters for test-day milk production at different stages of lactation of Finnish Ayrshire heifers

Tutkimuksessa tarkasteltiin ayrshire-ensikoiden maidontuotannon perinnöllisiä tunnuslukuja laktaation eri vaiheissa koelypsykohtaisten mittausten perusteella. Aineisto koottiin Maatalouden Laskentakeskuksen karjantarkkailurekisteristä kolmen eri maaseutukeskuksen alueelta (Pohjois-Savo, Keski-Pohjanmaa ja Lappi). Koelypsytulokset numeroitiin kymmeneen luokkaan sen mukaan, kuinka monta päivää oli kulunut poikimisesta mittauspäivään mennessä (DIM). Numeroidut koelypsyt luokiteltiin edelleen kolmeksi ominaisuudeksi lypsykauden vaiheen mukaan siten, että kaksi ensimmäistä koelypsyä muodostivat ensimmäisen ominaisuuden (1-60 DIM), neljä seuraavaa toisen ominaisuuden (61-180 DIM) ja neljä viimeistä kolmannen ominaisuuden (181-305 DIM). Varianssikomponentit arvioitiin usean ominaisuuden toistuvuus-eläinmallilla käyttämällä REML-menetelmää (restricted maximum likelihood) ja AI-algoritmia (average information). Periytymisasteiden arviot koelypsykohtaisille maitotuotoksille laktaation eri vaiheissa (0,11-0,17) olivat alhaisempia kuin kirjallisuudessa esitetyt. Erityisesti laktaation keskivaiheen maitotuotos on yleisesti arvioitu voimakkaammin periytyväksi ominaisuudeksi kuin mihin tämän tutkimuksen tulos viittaa. Ominaisuuksien väliset geneettiset korrelaatiot vaihtelivat välillä 0,64-0,91. Periytymisasteiden ja geneettisten korrelaatioiden keskivirheet olivat pieniä (0,02-0,08). Alhaiset periytymisasteiden arviot voivat olla seurausta käytetystä mallista tai aineiston rakenteesta aiheutuvasta mahdollisesta mallin tekijöiden päällekkäisyydestä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että maidontuotanto lypsykauden eri vaiheessa ei määräydy täydellisesti samojen geenien perusteella. On todennäköistä, että eläinten paremmuusjärjestys jonkin verran poikkeaa koko lypsykauden koelypsytulosten perusteella tehdyn arvostelun paremmuusjärjestyksestä, jos eläimet arvostellaan lypsykauden alun koelypsytulosten perusteella. Tutkimuksen tulokset tukevat oletusta, että lypsykäyrän muodossa on additiivista geneettistä vaihtelua. Eläimen poikkeama yleisestä lypsykäyrästä on syytä mallintaa esimerkiksi satunnaisten regressiokertoimien avulla, kun arvioidaan eläimen jalostusarvoa koelypsymallilla. Tällöin eläimen jalostusarvoksi tulee sen tuotostason ja lypsykäyrän muodon yhdistelmä.