Viljapellon rikkakasvillisuus kesannoinnin jälkeen

Viljelykiertoon sisältyvä kesanto muovaa pellon rikkakasvillisuutta. Nelivuotiseen kenttäkokeeseen koostettiin erilaisia kesantoja, jotka käsittivät seuraavien tekijöiden yhdistelmiä: a) kesto (1 tai 2 vuotta) b) perustaminen (suojaviljaan tai ilman sitä) ja c) siemenseos. Verranteina käytettiin ohran yksivuotista sänkikesantoa ja jatkuvaa viljanviljelyä Kesantojen jälkeistä rikkakasvillisuutta tutkittiin rukiista vuonna 2005 ja ohrasta vuonna 2006. Havainnot tehtiin sekä ruiskuttamattomilta että herbisidein käsitellyiltä näytealoilta. Kesantojen jälkeen rukiissa tavattiin runsaimmin rikkakasveja viljakierrossa. Seuraavana vuonna ohrassa puolestaan esiintyi enemmän rikkakasveja viherkesannoiduissa ruuduissa kuin viljakierrossa. Niukkakasvuisempien nurmirölli- lampaannatakesantojen jälkeen rikkakasveja tavattiin runsaammin kuin tiheiden puna-apila-timotei-nurminatakesantojen jälkeen. Rukiin runsaimmat rikkakasvit olivat pihatatar, saunakukka ja timotei. Ohrassa puolestaan viihtyivät jauhosavikka, pihatähtimö ja pelto-ohdake. Haitallisin seuraus kesannoinnista olivat viljakasvustoissa tavatut heinämäiset rikkakasvit, joista yleisimmät olivat timotei ja juolavehnä. Muut rikkakasvit pystyttiin torjumaan varsin tehokkaasti, mutta Suomessa ei ole valmisteita näiden heinämäisten lajien valikoivaan torjuntaan ohrasta ja rukiista. Puna-apilaa sisältäneiden kesantojen edullinen jälkivaikutus näkyi suurempina ruissatoina puhtaaseen viljakiertoon verrattuna. Rikkakasvien runsastumista tulisi ehkäistä jo kesantovuosina esimerkiksi niittämällä. Toinen vaihtoehto on torjua rikkakasveja kesannon lopetuksen yhteydessä joko kemiallisesti tai kyntäen tai näillä molemmilla menetelmillä. Siten monimuotoista peltoluontoa turvaavat kesannot eivät aiheuta merkittäviä kasvinsuojeluongelmia kierron seuraaville viljelykasveille.