Viljapellon rikkakasvillisuus kesannoinnin jälkeen

Abstract

Viljelykiertoon sisältyvä kesanto muovaa pellon rikkakasvillisuutta. Nelivuotiseen kenttäkokeeseen koostettiin erilaisia kesantoja, jotka käsittivät seuraavien tekijöiden yhdistelmiä: a) kesto (1 tai 2 vuotta) b) perustaminen (suojaviljaan tai ilman sitä) ja c) siemenseos. Verranteina käytettiin ohran yksivuotista sänkikesantoa ja jatkuvaa viljanviljelyä Kesantojen jälkeistä rikkakasvillisuutta tutkittiin rukiista vuonna 2005 ja ohrasta vuonna 2006. Havainnot tehtiin sekä ruiskuttamattomilta että herbisidein käsitellyiltä näytealoilta. Kesantojen jälkeen rukiissa tavattiin runsaimmin rikkakasveja viljakierrossa. Seuraavana vuonna ohrassa puolestaan esiintyi enemmän rikkakasveja viherkesannoiduissa ruuduissa kuin viljakierrossa. Niukkakasvuisempien nurmirölli- lampaannatakesantojen jälkeen rikkakasveja tavattiin runsaammin kuin tiheiden puna-apila-timotei-nurminatakesantojen jälkeen. Rukiin runsaimmat rikkakasvit olivat pihatatar, saunakukka ja timotei. Ohrassa puolestaan viihtyivät jauhosavikka, pihatähtimö ja pelto-ohdake. Haitallisin seuraus kesannoinnista olivat viljakasvustoissa tavatut heinämäiset rikkakasvit, joista yleisimmät olivat timotei ja juolavehnä. Muut rikkakasvit pystyttiin torjumaan varsin tehokkaasti, mutta Suomessa ei ole valmisteita näiden heinämäisten lajien valikoivaan torjuntaan ohrasta ja rukiista. Puna-apilaa sisältäneiden kesantojen edullinen jälkivaikutus näkyi suurempina ruissatoina puhtaaseen viljakiertoon verrattuna. Rikkakasvien runsastumista tulisi ehkäistä jo kesantovuosina esimerkiksi niittämällä. Toinen vaihtoehto on torjua rikkakasveja kesannon lopetuksen yhteydessä joko kemiallisesti tai kyntäen tai näillä molemmilla menetelmillä. Siten monimuotoista peltoluontoa turvaavat kesannot eivät aiheuta merkittäviä kasvinsuojeluongelmia kierron seuraaville viljelykasveille.

A field experiment with six different green fallow types was established to study the weed infestation in cereal stands after rotational fallows. The following factors were included: 1) duration of the fallow (1 or 2 years), 2) establishment method (undersown or not undersown) and 3) seed mixture. Spring barley and barley stubble were included as a reference in combinations of 4-year crop sequences. The resultant weed infestation was studied in winter rye in 2005 and in spring barley in 2006. The biomass (dry weight) of weeds was assessed from the untreated and treated (metsulfuron-methyl in rye, MCPA/clopyralid/fluroxypyr in barley) quadrates before harvesting the crop in August. The biomass of weeds in rye was either lower or non-differing after fallows compared to cereal rotation. In contrast, one year later the weed biomass in spring barley was higher or non-differing in the fallowed plots. The weed infestation was relatively low after the competitive Trifolium-Phleum pratense- Festuca pratensis fallow and highest after the 2-year Agrostis capillaris- Festuca ovina fallow. Polygonum aviculare, Tripleurospermum inodorum and Phleum pratense were the most abundant species in rye whereas Chenopodium album, Cirsium arvense and Stellaria media were predominant in spring barley. Herbicide treatment controlled effectively the broad-leaved weeds. The most severe weed management problem resulting from fallowing was an increased infestation of grass species, both naturally regenerated and sown ones, particularly Phleum pratense. Elymus repens was dominant in all rotations. Grass weeds pose an actual threat as there are no selective grass herbicides for rye and barley on the Finnish market. Therefore, various options for weed management should be considered already during the fallow years.