Assessing the recreational demand for agricultural land in Finland

Abstract

Hoidettuja peltoja arvostetaan maisemassa, mutta maatalousmaata ei ole mielletty keskeiseksi osaksi ihmisten virkistysympäristöä. Kuitenkin noin 40 % suomalaisten lähiulkoilukerroista tapahtuu maatalousympäristössä. Tämä tarkoittaa noin 180 miljoonaa ulkoilukertaa ympäristössä, jossa on maatalousmaata. Maaseutumatkoista puolestaan noin kolmasosa tehdään alueille, joilla harjoitetaan metsätalouden ohella myös maataloutta. Tämä tarkoittaa noin 4,6 miljoonaa matkapäivää vuosittain. Tutkimuksen tavoitteena on selventää maatalousympäristön merkitystä luonnon virkistyskäytölle ja maaseutumatkailulle. Tutkimuksessa selvitetään tekijöitä, jotka vaikuttavat kohdealueen valintaan maatalousympäristön ja muunlaisen kohteen välillä. Matkakustannusmenetelmää soveltaen mallinnetaan ulkoilukertojen kysyntä ja arvotetaan erilaisille kohdealueille suuntautuvia käyntikertoja. Tutkimuksessa käytettiin luonnon virkistyskäytön valtakunnallisen inventoinnin aineistoa. Aineiston pohjalta rakennettiin tilastollisia malleja ulkoilukohteen tyypin valinnalle (maatalousympäristö/muu ympäristö) ja ulkoilukertojen kysynnälle erityyppisillä kohdealueilla. Mallit kuvasivat päiväretkiä ja yöpymisen sisältäviä maaseutumatkoja. Kohdealueen valintaa tarkasteltiin logistisella regressiomallilla, ja ulkoilukertojen kysyntää negatiiviseen binomijakaumaan perustuvilla regressiomalleilla. Maatalousympäristöllä oli merkitystä ulkoilukohteena erityisesti niillä paikkakunnilla, joilla maatalousmaan suhteellinen osuus oli suuri. Myös pieni vesialueiden osuus ohjasi ihmiset valitsemaan maatalousympäristön ulkoilukohteeksi. Maatalousympäristössä ulkoiltiin näin ollen erityisesti Etelä-Suomessa. Maatalousympäristöön kohdistuvat ulkoilukerrat poikkesivat muista ulkoilukerroista jonkin verran. Maatalousympäristössä ulkoiltiin muita kohteita useammin yksin, ja siihen oltiin valmiita käyttämään vähemmän rahaa kuin muissa kohteissa ulkoiluun. Maatalousympäristöön lähdettiin erityisesti silloin, kun harrastuksena oli metsästys, koiran ulkoiluttaminen tai pyöräily. Maatalousympäristössä virkistäydyttiin myös kesämökkeillen. Ulkoilukerran tuottamia hyötyjä arvioitiin rahassa ulkoilukertojen määrän ja kustannusten perusteella estimoidun ulkoilukertojen kysyntäfunktion avulla. Ulkoilukerrasta tai -päivästä arvioitiin saadun 20 eurosta 60 euron hyöty. Kodin lähialueilla ulkoiltaessa ulkoilun hyödyt olivat yhtä suuret niin maatalous- kuin esimerkiksi metsäympäristössäkin. Tulokset osoittivat kuitenkin, että yöpymisen sisältävillä matkoilla matkustamisesta sellaiseen kohteeseen, jossa ei ollut maatalousympäristöä, oltiin valmiita maksamaan enemmän kuin maatalousympäristökohteesta. Näin ollen maatalousympäristöä nykyisellään arvostettiin muita ympäristöjä vähemmän. Koska matkailusta toivotaan varteenotettavaa elinkeinoa maaseudulle, olisikin tärkeää miettiä sitä, kuinka maatalousympäristöä voitaisiin kehittää vetovoimatekijänä. Maisema-arvoja ja ulkoilua tukevien viljelykäytäntöjen myötä jokamiehenoikeudella tapahtuvan ulkoilun ja maaseutumatkailun tuottamat hyödyt kasvaisivat. Tällä olisi merkitystä erityisesti Etelä-Suomessa, missä lähivirkistäydytään paljon maatalousympäristössä ja maaseutumatkailu nähdään keskeisenä maaseudun elinvoimaisuutta ylläpitävänä elinkeinona.

It is widely assumed that the scenic attractiveness and other public good aspects of agricultural land can be utilized as a source of livelihood in rural areas in the form of recreation and tourism. In this study we use two approaches to consider whether agricultural landscapes are preferred as a destination for recreation (day trips) and rural tourism (overnight trips). We first analyse the choice of recreation site type based on a model that aggregates sites using the presence of agricultural land as an aggregation variable. Population survey data on recreation trips reveal an association between the respondent s living environment, recreational activities and visit characteristics and the probability of choosing a destination with agricultural land. Second, we also estimate the demand functions for trips to agricultural sites and other destination types to consider whether the presence of agricultural land, as opposed to other land use categories, increases the number of trips and the benefits of recreation. The results suggest that agricultural landscapes are inferior to alternative site types in terms of per-trip benefits. However, agricultural landscapes are associated with high annual benefits because of the high rate of visitation.