Effect of concentrate feeding strategy on the performance of dairy cows fed total mixed rations

Abstract

Suurissa tuotantoyksiköissä pihatto-olosuhteissa lypsylehmät ruokitaan yleisesti seosrehulla, mutta pihatoissa on usein käytössä myös väkirehukioskit. Ulkomaisia tai kotimaisia koetuloksia kioskiruokinnan yhdistämisestä seosrehuruokintaan ei kuitenkaan ole käytettävissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää väkirehukioskin merkitystä seosrehuruokinnan täydentäjänä pihatossa. Tutkimuksessa verrattiin toisiinsa pelkkää seosrehuruokintaa ja ruokintaa, jossa laimeampaa perusseosta täydennettiin lypsykauden alussa väkirehuautomaatista saatavalla lisäväkirehuannoksella. Kokeessa oli kaikkiaan 39 ayrshirelehmää. Puolet lehmistä sai ainoastaan seosrehua, jossa väkirehun osuus kuiva-aineesta oli 51 %, ja puolet sai laimeampaa seosta, jossa väkirehun osuus kuiva-aineesta oli 45 %. Laimeampaa seosta saaneet lehmät saivat lisäksi lypsykauden alussa väkirehua kioskista. Päivittäinen lisäväkirehuannos oli laktaatiopäivinä 1 100 useammin poikineilla 6,5 kg ja ensikoilla 5,5 kg. Laktaatiopäivinä 101 150 oli kioskiväkirehuannos useammin poikineilla 3,0 kg ja ensikoilla 2,5 kg. Loppulypsykaudella (yli 150 päivää poikimisesta) lisäväkirehua ei annettu. Kioskilisä ei vaikuttanut keskimääräiseen kuiva-aineen syöntiin tai ravintoaineiden saantiin. Tarkasteltaessa syöntejä jaksoittain havaittiin, että ensimmäisen 100 lypsypäivän aikana syönti kehittyi samaa vauhtia molemmissa koeryhmissä. Sen sijaan seuraavan 50 päivän aikana ainoastaan seosrehua saaneet lehmät söivät enemmän kuin lehmät, jotka saivat lisärehua kioskeista. Tulos on kuitenkin vain suuntaa antava. Kun lisärehuryhmän kioskiannosta pudotettiin 100 ja 150 lypsypäivien jälkeen, niin lehmät eivät pystyneet lisäämään seoksen syöntiä vastaavaa määrää, ja näin kokonaissyönnit jäivät alhaisemmiksi kuin ainoastaan seosrehua saaneella ryhmällä. Koekauden keskimääräisissä maito-, energiakorjattumaito-, rasva- ja valkuaistuotoksissa ei ollut ryhmien välillä eroa. Myöskään lehmien kunnon kehityksessä ei ollut eroa ruokintojen välillä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että molemmat ruokintastrategiat soveltuivat hyvin lehmien ruokintaan.

Little information is available concerning the effects of offering additional concentrates with total mixed ration (TMR) on milk production. The aim of the present study was to compare TMR representing simplified feeding (TMR1) with TMR combined with a decreasing amount of additional concentrate (TMR2C). Finnish Ayrshire cows (39) were housed in a loose housing barn. TMR1 consisted of a mixed ration of grass silage (0.49) and concentrates (0.51). In TMR2C, the same grass silage and concentrate were mixed in a ratio of 55:45. In TMR2C, cows were offered additional concentrates from automatic feeders differing in composition from the concentrate in TMR1 [6.5 kg d-1 (first 100 days, Phase 1), 3.0 kg d-1 (subsequent 50 days, Phase 2) and no concentrate thereafter (Phase 3)]. During the whole experiment (224 days), total consumption of concentrates per cow averaged 2426 kg dry matter (TMR1) and 2414 kg dry matter (TMR2C). There were no significant differences in mean total dry matter, metabolizable energy, crude protein or absorbed amino acid intakes. During Phase 2, total intake of all cows fed TMR2C was one kg lower (P = 0.10) than for cows fed TMR1. This was due to differences in total feed intake of multiparous cows. Average yields (kg d-1) of milk, energy corrected milk, protein, fat and lactose were not significantly different between diets. During Phase 2, primiparous cows tended to produce more energy corrected milk on TMR2C than on TMR1. The results showed that both TMR1 and TMR2C were equal feeding strategies for early lactating cows and cows did not benefit from greater concentrate consumption in early stage of lactation when total consumption of concentrates was similar.