Hyppää sisältöön
Hakuohjeet
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomeksi
  • På svenska
  • In English
  • Kirjaudu
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Jukuri etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • Agricultural and Food Science
  • Näytä viite
  •   Jukuri etusivu
  • Luonnonvarakeskusta edeltävien organisaatioiden sarjat
  • MTT:n julkaisusarjat
  • Agricultural and Food Science
  • Näytä viite

Replacing grass silage with pea-barley intercrop silage in the feeding of the dairy cow

Pursiainen, Pirjo; Tuori, Mikko (2006)

 
Tweet refworks
 
Avaa tiedosto
mtt-afs-v15n3p235.pdf (292.1Kt)
Lataukset 


Pursiainen, Pirjo
Tuori, Mikko

Julkaisusarja
Agricultural and Food Science

Volyymi
15

Numero
3

Sivut
235-251


MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2006
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311274
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin herneen ja ohran seoskasvustosta tehdyn säilörehun vaikutusta lypsylehmien rehun syöntiin, rehun sulavuuteen ja maitotuotokseen. Tutkimuksessa oli mukana kahdeksan ayrshirelehmää, jotka jaettiin koejärjestelyssä kahteen 4 × 4 latinalaiseen neliöön. Herneen ja ohran seoskasvustosta tehdyllä säilörehulla korvattiin 0, 33, 67 tai 100 % säilörehun kuiva-aineesta nurmisäilörehun osuuden vastaavasti vähentyessä. Herne-ohrasäilörehu paalattiin, kun palkojen osuus herneen kuiva-aineesta oli puolet ja ohra oli taikinavaiheen alussa. Herneen osuus seoksen kuiva-aineesta oli 74 %. Nurmisäilörehu oli esikuivattua ensisadon timotei- nurminatarehua. Molemmat rehut tehtiin pyöröpaaleihin AIV2000-liuosta (5 l/tn rehua) käyttäen. Herne-ohrasäilörehussa oli kuiva-ainetta keskimäärin 255 ja nurmisäilörehussa 559 g kilossa. Rehujen pH oli vastaavasti 3,96 ja 5,16. Herne-ohrasäilörehu sisälsi raakavalkuaista keskimäärin 170 ja neutraalidetergenttikuitua 419 g kilossa kuiva-ainetta ja nurmisäilörehu vastaavasti 131 ja 557 g kilossa kuiva-ainetta. Herne-ohrasäilörehu oli pidemmälle käynyttä kuin nurmisäilörehu (käymishappojen kokonaismäärä 120 vs. 12 g kilossa yliopistokuiva-ainetta). Rehuissa oli erittäin vähän voihappoa. Lehmät saivat säilörehua vapaasti. Väkirehuna oli vilja-rypsipohjainen perustäysrehu, jota annettiin 12 kg tai 14,5 kg päivässä. Säilörehun syönti oli eri ruokinnoilla 9,2 (0 %), 9,7 (33 %), 9,0 (67 %) ja 7,1 (100 %) kiloa kuiva-ainetta päivässä. Ruokinta ei vaikuttanut dieetin orgaanisen aineen eikä raakavalkuaisen sulavuuteen. Neutraalidetergenttikuidun sulavuus heikkeni herne-ohrasäilörehun osuuden kasvaessa. Maitotuotos eri ruokinnoilla oli 28,7 (0 %), 28,5 (33 %), 29,5 (67 %) ja 30,3 (100 %) kiloa päivässä. Energiakorjatussa maitotuotoksessa ei ollut merkitsevää eroa eri ruokintojen välillä. Maidon valkuaispitoisuus kuitenkin pieneni herne-ohrasäilörehun osuuden lisääntyessä. Säilörehujen erilainen kuiva-ainepitoisuus ja käymislaatu vaikeuttavat kokeen tulosten tulkintaa. Kuitenkin tämän tutkimuksen mukaan herneen ja ohran seoskasvustosta tehty säilörehu voi korvata kaksi kolmasosaa esikuivatun, sulavuudeltaan keskimääräisen nurmisäilörehun kuiva-aineesta lypsylehmien ruokinnassa vähentämättä säilörehun syöntiä.
 
Collections
  • Agricultural and Food Science [531]
jukuri@luke.fi | Yhteydenotto | Saavutettavuusseloste
 

 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisutyyppitJulkaisuajatUusimmatAsiasanatSivukartta

Omat tiedot

Kirjaudu sisäänRekisteröidy
jukuri@luke.fi | Yhteydenotto | Saavutettavuusseloste