Effects of restriction of silage fermentation with formic acid on milk production

Abstract

Lypsylehmillä tehdyssä tutkimuksessa verrattiin käymisasteeltaan erilaisia (maitohappo/sokeri -suhde erilainen) säilörehuja. Tavoitteena oli selvittää täydennysrehujen vaikutusmekanismeja ja mahdollisuuksia poistaa säilörehun ominaisuuksiin liittyviä maidontuotantoa rajoittavia ravitsemuksellisia tekijöitä. Täydennysrehuna oli pelkkä vilja-leikeseos tai siihen sisältyi valkuaisrehu (1,8 kg/d rypsirouhetta), pötsissä propionihappoa tuottava väkirehu (mukana 225 g/d propyleeniglykolia) tai molemmat. Lisäksi rehujen vaikutusta pötsikäymiseen selvitettiin erillisessä kokeessa. Säilörehun käymistä säädeltiin käyttämällä säilöntäaineena muurahaishappoa (0, 2, 4 tai 6 l/t puhtaana happona, lyhenteet FA0, FA2, FA4, FA6). Happomäärää lisättäessä sokerin määrä säilörehussa lisääntyi, maitohapon määrä pieneni ja valkuaisen hajoaminen väheni. Koska raaka-aineen kuiva-ainepitoisuus oli melko korkea ja se sisälsi runsaasti sokeria, myös ilman säilöntähappoa tehty rehu oli melko puhtaan maitohappokäymisen vuoksi hyvälaatuista. Rehun käymisastetta kuvaavat sokeri- ja maitohappopitoisuudet muuttuivat säilöntähapon annostustason kasvaessa seuraavasti: sokeri 38, 60, 70 ja 119 g/kg kuiva-ainetta (ka) sekä maitohappo 81, 64, 48 ja 21 g/kg ka. Valkuaisen hajoamista kuvaava ammoniakkitypen osuus oli vastaavasti 84, 51, 60 ja 43 g/kg N. Säilörehun käymisen rajoittaminen lisäsi maitotuotosta käyräviivaisesti. Paras tuotos saavutettiin FA6-rehulla, mutta FA2 oli parempi kuin FA4. Valkuaistuotos puolestaan lisääntyi lineaarisesti rajoitettaessa säilörehun käymistä. Maidon korkean rasvapitoisuuden yhteys säilörehun rajoittuneeseen käymiseen tuli esiin kokeessa. FA0-ruokinnalla todettu korkea rasvapitoisuus oli kuitenkin poikkeava tulos. Maidon valkuaispitoisuus oli suurin FA4-ruokinnalla, mutta erot säilörehujen välillä olivat melko pieniä. Säilörehujen ja väkirehujen välillä todettiin yhdysvaikutuksia. Tämän perusteella täydennysrehujen vaikutus voi vaihdella eli käymisasteeltaan erilaisten säilörehujen ravitsemukselliset puutteet ovat erilaisia. Propyleeniglykoli paransi maitotuotosta rajoittuneesti käyneiden rehujen täydentäjänä. Tulos tukee hypoteesia, jonka mukaan rajoittuneesti käynyttä rehua syötettäessä glukoosi voi olla tuotantoa rajoittava tekijä. Propyleeniglykolin rasvapitoisuutta pienentävä vaikutus oli selvä kaikkia säilörehuja täydennettäessä. Myös valkuaislisä paransi maito- ja valkuaistuotosta säilörehun koostumuksesta riippumatta. Vaikutukset maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksiin sen sijaan vaihtelivat eri säilörehuja syötettäessä. Säilörehun käymisen selkeä rajoittaminen suuren happomäärän (FA6) avulla lisäsi lehmien maitotuotosta. Toisaalta myös kohtuullisesti maitohappokäyneellä rehulla (FA2) saatiin hyvä maitotuotos. Tuotantotulosten perusteella käymisasteeltaan erilaisten säilörehujen täydennystarve on erilainen.

The study was conducted to evaluate the effects of silage fermentation quality and type of supplementation on milk production. Thirty two Finnish Ayrshire dairy cows were used in a cyclic change-over experiment with four 21-day experimental periods and 4 × 2 × 2 factorial arrangement of treatments. Silage fermentation was modified with formic acid (FA), which was applied at the rates equivalent to 0 (FA0), 2 (FA2), 4 (FA4) or 6 (FA6) litres t-1 grass of pure formic acid (as 100% FA). Dietary treatments consisted of four silages, a protein supplementation (no supplement or rapeseed meal 1.8 kg d-1) and a glucogenic substrate (no supplement or propylene glycol 225 g d-1). Increasing the application rate of FA restricted silage fermentation curvilinearly, as evidenced by higher concentrations of ammonia N and butyric acid in FA4 than FA2 silage. Similarly the use of FA resulted in curvilinear changes in the silage dry matter intake and milk yield. The highest milk and protein yields were achieved with FA6, while the milk yield with FA2 was higher than with FA4. Interactions were observed between silage type and supplementation. Rapeseed meal increased milk yield irrespective of the extent of silage fermentation, but the magnitude of response was variable. Propylene glycol was most beneficial with restrictively fermented silages FA4 and FA6. In conclusion, restriction of silage fermentation with a high rate of formic acid is beneficial in milk production. Interactions between silage composition and concentrate types suggest that the responses to supplementary feeding depend on silage fermentation characteristics.