Effects of restriction of silage fermentation with formic acid on milk production

Lypsylehmillä tehdyssä tutkimuksessa verrattiin käymisasteeltaan erilaisia (maitohappo/sokeri -suhde erilainen) säilörehuja. Tavoitteena oli selvittää täydennysrehujen vaikutusmekanismeja ja mahdollisuuksia poistaa säilörehun ominaisuuksiin liittyviä maidontuotantoa rajoittavia ravitsemuksellisia tekijöitä. Täydennysrehuna oli pelkkä vilja-leikeseos tai siihen sisältyi valkuaisrehu (1,8 kg/d rypsirouhetta), pötsissä propionihappoa tuottava väkirehu (mukana 225 g/d propyleeniglykolia) tai molemmat. Lisäksi rehujen vaikutusta pötsikäymiseen selvitettiin erillisessä kokeessa. Säilörehun käymistä säädeltiin käyttämällä säilöntäaineena muurahaishappoa (0, 2, 4 tai 6 l/t puhtaana happona, lyhenteet FA0, FA2, FA4, FA6). Happomäärää lisättäessä sokerin määrä säilörehussa lisääntyi, maitohapon määrä pieneni ja valkuaisen hajoaminen väheni. Koska raaka-aineen kuiva-ainepitoisuus oli melko korkea ja se sisälsi runsaasti sokeria, myös ilman säilöntähappoa tehty rehu oli melko puhtaan maitohappokäymisen vuoksi hyvälaatuista. Rehun käymisastetta kuvaavat sokeri- ja maitohappopitoisuudet muuttuivat säilöntähapon annostustason kasvaessa seuraavasti: sokeri 38, 60, 70 ja 119 g/kg kuiva-ainetta (ka) sekä maitohappo 81, 64, 48 ja 21 g/kg ka. Valkuaisen hajoamista kuvaava ammoniakkitypen osuus oli vastaavasti 84, 51, 60 ja 43 g/kg N. Säilörehun käymisen rajoittaminen lisäsi maitotuotosta käyräviivaisesti. Paras tuotos saavutettiin FA6-rehulla, mutta FA2 oli parempi kuin FA4. Valkuaistuotos puolestaan lisääntyi lineaarisesti rajoitettaessa säilörehun käymistä. Maidon korkean rasvapitoisuuden yhteys säilörehun rajoittuneeseen käymiseen tuli esiin kokeessa. FA0-ruokinnalla todettu korkea rasvapitoisuus oli kuitenkin poikkeava tulos. Maidon valkuaispitoisuus oli suurin FA4-ruokinnalla, mutta erot säilörehujen välillä olivat melko pieniä. Säilörehujen ja väkirehujen välillä todettiin yhdysvaikutuksia. Tämän perusteella täydennysrehujen vaikutus voi vaihdella eli käymisasteeltaan erilaisten säilörehujen ravitsemukselliset puutteet ovat erilaisia. Propyleeniglykoli paransi maitotuotosta rajoittuneesti käyneiden rehujen täydentäjänä. Tulos tukee hypoteesia, jonka mukaan rajoittuneesti käynyttä rehua syötettäessä glukoosi voi olla tuotantoa rajoittava tekijä. Propyleeniglykolin rasvapitoisuutta pienentävä vaikutus oli selvä kaikkia säilörehuja täydennettäessä. Myös valkuaislisä paransi maito- ja valkuaistuotosta säilörehun koostumuksesta riippumatta. Vaikutukset maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksiin sen sijaan vaihtelivat eri säilörehuja syötettäessä. Säilörehun käymisen selkeä rajoittaminen suuren happomäärän (FA6) avulla lisäsi lehmien maitotuotosta. Toisaalta myös kohtuullisesti maitohappokäyneellä rehulla (FA2) saatiin hyvä maitotuotos. Tuotantotulosten perusteella käymisasteeltaan erilaisten säilörehujen täydennystarve on erilainen.