Technical change in Finnish grass silage production
Sipiläinen, Timo; Ryhänen, Matti (2005)
Sipiläinen, Timo
Ryhänen, Matti
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science
Volyymi
14
Numero
3
Sivut
250-263
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2005
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311309
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311309
Tiivistelmä
Tutkimuksessa sovellettiin stokastista tuotantorintamafunktioanalyysia, jonka avulla tuotoksen kasvu jaoteltiin tekniseen muutokseen, teknisen tehokkuuden muutokseen, skaalavaikutukseen ja panoskäytön kasvuun. Stokastinen tuotantorintama-analyysi eroaa tavanomaisesta tuotantofunktioanalyysista siten, että siinä virhetermi jaotellaan kahteen osaan: satunnaiseen vaihteluun ja etäisyyteen tuotantorintamasta. Tätä etäisyyttä kutsutaan tekniseksi tehottomuudeksi. Tutkimuksessa käytettiin 138 suomalaisen tilan nurmisäilörehun tuotannon paneeliaineistoa vuosilta 1990- 2000. Kyseisessä ProAgria Maaseutukeskusten liiton Hilaaineistossa lisääntynyt tuotantopanosten käyttö aiheutti noin kolme neljännestä reilun kuuden prosentin vuotuisesta tuotoksen kasvusta. Kokonaistuottavuuden kasvu oli 1,8 prosenttia vuodessa. Vuotuinen tekninen kehitys, tuotantorintaman siirtymä, oli noin 1,4 prosenttia. Tekninen kehitys vaihteli voimakkaasti vuodesta toiseen satovaihtelun myötä. Myös tekninen tehottomuus eli keskimääräinen etäisyys tuotantorintamasta kasvoi tutkimusajanjaksolla. Tutkimusaineiston sisältämää tietoa tuotantomenetelmästä käytettiin luokittelevana tekijänä tehokkuusvertailuissa. Analyysi osoitti, että tuotantorintamat eroavat toisistaan eri tuotantotekniikkoja käyttävillä tiloilla. Tuotantotekniikan valinta näyttää liittyvän tilan olosuhteisiin, sillä sisällyttämällä tuotanto-olosuhteita ja tekniikkaa kuvaavat tekijät tuotantorintamafunktioon saatiin parempi sovite kuin sisällyttämällä kyseiset tekijät teknistä tehokkuutta selittäviksi tekijöiksi. Siten myös tekninen tehokkuus on ainakin osittain kytköksissä tilan tuotanto-olosuhteisiin. Tuotantoympäristö- ja taustatekijöiden kontrollointi tuotantofunktiossa tuotti huomattavasti korkeamman tehokkuuden asteen kuin mallit, joissa näitä tekijöitä ei kontrolloitu. Yleisesti ottaen tuottavimmat, tarkkuussilppurikorjuuta harjoittavat tilat olivat keskimäärin tehottomampia kuin kelasilppurikorjuuta käyttäneet tilat, kun niitä verrattiin oman ryhmänsä tuotantorintamaan. Tehokkuuden syiden yksityiskohtainen määrittäminen edellyttää jatkotutkimusta. Keskeistä olisi selvittää, millainen osuus tuotannon tehokkuudessa on liikkeenjohdolla ja erilaisilla tuotanto-olosuhde- sekä ympäristötekijöillä.