Prediction of silage composition and organic matter digestibility from herbage composition and pepsin-cellulase solubility

Tässä tutkimuksessa selvitettiin mahdollisuuksia ennustaa nurmisäilörehun koostumus ja sulavuus säilörehun raaka-aineena käytetyn ruohon koostumus- ja in vitro -sulavuusmääritysten perusteella. Aineisto koostui timotein ja nurminadan seoskasvustoista tehdyistä säilörehuista, joista 27 oli ensimmäisestä sadosta ja 25 jälkikasvusta. Säilörehujen ja raaka-aineiden koostumus määritettiin standardimenetelmin ja sulavuutta arvioitiin pepsiini-sellulaasiliukoisuudella. Säilörehujen in vivo sulavuus määritettiin pässeillä sonnan kokonaiskeruumenetelmällä. Raaka-aineen ja vastaavan säilörehun ominaisuuksien yhteyksiä tarkasteltiin regressioanalyysillä. Kaikki säilörehut olivat hyvin säilyneitä. Säilörehun kuiva-aine-, raakavalkuais- ja solunseinäkuitupitoisuus pystyttiin arvioimaan suhteellisen tarkasti raaka-aineen perusteella, sillä ennustevirheet olivat melko pieniä. Ruohojen pepsiini-sellulaasiliukoisuus oli merkitsevästi korkeampi kuin säilörehujen [779 vs. 756 g (kg kuivaainetta)- 1], mikä johtuu pääasiassa säilönnän aikana tapahtuvan sulavan orgaanisen aineen hävikistä hengitys-, käymis- ja puristenestetappioiden takia. Säilörehun sulavuus pystyttiin kuitenkin arvioimaan yhtä hyvin ruohon ja säilörehun pepsiini-sellulaasiliukoisuuden perusteella. Ensi- ja jälkikasvusta tehdyille rehuille pitäisi käyttää eri korjausyhtälöitä pepsiini-sellulaasiliukoisuuden muuntamisessa sulavuudeksi, sillä regressioyhtälöiden vakiot ja kulmakertoimet poikkesivat lukuarvoiltaan selvästi toisistaan. Säilörehun koostumus ja sulavuus voitiin arvioida luotettavasti raaka-aineena käytetyn ruohon perusteella, kun aineistona käytettiin hyvin säilyneitä säilörehuja.