Effects of winter feeding strategies with alternative feeds on the performance of mature suckler cows and their progeny

Osassa Suomea ei ole riittävästi olkea emolehmien talviruokintaan. Kokoviljasäilörehu on puolestaan osoittautunut varteenotettavaksi rehuksi emolehmien talvi kauden ruokintaan. Kokoviljasäilörehulla ruokittaessa ruokinnan suunnittelua vaikeuttaa kuitenkin se, että rehun energiapitoisuudelle ei ole täysin luotettavaa määritysmenetelmää. Pitkän astutuskauden vuoksi poikimiset ajoittuvat emolehmätiloilla monesti usean kuukauden ajalle. Sisäruokintakauden eläimet ovat ryhmissä, jolloin lisäruokinta on hankalaa kohdentaa yksilöllisesti. Tasaisella ruokinnalla eläimen saama energiamäärä on yhtä suuri kuin porrastetulla (ylläpito-tunnutus-herutus) ruokinnalla, mutta energiamäärä jakaantuu tasaisesti koko sisäruokintakauden ajalle. Tasainen ruokinta perustuu siihen, että eläin varastoi ennen poikimista ylimääräisen energian kudosrasvoiksi, joita se sitten hyödyntää mm. maidontuotantoon ennen laidunkautta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää oljen ja säilörehun osittainen korvattavuus kaurankuoripohjaisella teollisuuden sivutuotteella (Koe 1) sekä ohrakokoviljasäilörehun soveltuvuus ja tuotantovaikutukset (Koe 2) emolehmillä kylmissä tuotanto-olosuhteissa. Molempia ruokintavaihtoehtoja tarkasteltiin tasaisella ja porrastetulla ruokinnalla. Kokeessa 1 oli 56 risteytysemoa, jotka kokeen alussa painoivat keskimäärin 567 kg, ja Kokeessa 2 oli 56 herefordemoa, jotka kokeen alussa painoivat keskimäärin 692 kg. Koemalli oli 2 × 2 faktoriaalinen. Faktoreina ruokintastrategia (porrastettu vs. tasainen) ja rehutyyppi (kontrolli vs. vaihtoehtoinen). Kokeessa 1 kontrolliruokinnalla nurmisäilörehun osuus oli 0,55 ja oljen 0,45 kuiva-aineen syönnistä, vaihtoehtoisella ruokinnalla nurmisäilörehun ja teollisuuden sivutuotteen osuudet olivat vastaavasti 0,3 ja 0,7. Ruokinta porrastettiin ohralla, jota annettiin 60 d ennen poikimista 1,5 ja poikimisen jälkeen 3,5 kg/d. Tasaisella ruokinnalla eläimet saivat ohraa koko sisäruokintakauden ajan 1,43 kg/d. Kokeessa 2 eläimet saivat joko nurmisäilörehua tai ohrakokoviljasäilörehua tasaruokintana 97 MJ ME/d tai porrastetusti 68 95 119 MJ ME/d. Kokeen 1 emot saivat kontrolli- ja vaihtoehtoruokinnoilla keskimäärin 96,1 ja 78,3 ja Kokeen 2 emot vastaavasti 99,2 ja 87,5 MJ ME/d. Ruokintojen välillä ei esiintynyt eroja emojen elopainossa kummassakaan kokeessa. Kokeen 1 porrastetulla ruokinnalla olleet emot olivat poikiessa hieman heikommassa kunnossa kuin tasaisella ruokinnalla olleet emot. Laidunkaudella Kokeen 1 vaihtoehtoisella ruokinnalla olleet emot kuntoutuivat puolestaan hieman kontrolliruokinnalla olleita emoja paremmin. Kokeessa 2 ruokintojen välillä ei kuntoluokissa esiintynyt eroja. Kokeen 1 emojen energiakorjattu maidontuotanto oli keskimäärin 12,0 kg päivässä. Kokeen 1 vasikat kasvoivat keskimäärin 1301 g/d. Kokeen 2 sonnivasikat kasvoivat lehmävasikoita paremmin. Ajanjakso poikimisesta uudelleen tiinehtymiseen kesti 75 päivää Kokeessa 1 ja 76 päivää Kokeessa 2. Tulosten perusteella tasaruokintaa voidaan suositella täysikasvuisille emolehmille kylmiin tuotanto-olosuhteisiin. Mikäli saatavilla on hinnaltaan kilpailukykyistä teollisuuden sivutuotetta, sillä voidaan korvata olkea ja säilörehua talvikauden rehustuksessa. Kokoviljasäilörehu soveltuu hyvin hyväkuntoisille emolehmille talvikauden ainoaksi rehuksi mm. jäätymättömyytensä ansiosta.