Anther culture properties of oat x wild red oat progenies and a search for RAPD markers associated with anther culture ability
Kiviharju, Elina; Laurila, Jaana; Lehtonen, Mari; Tanhuanpää, Pirjo; Manninen, Outi (2004)
Kiviharju, Elina
Laurila, Jaana
Lehtonen, Mari
Tanhuanpää, Pirjo
Manninen, Outi
Julkaisusarja
Agricultural and Food Science
Volyymi
13
Numero
1-2
Sivut
151-162
MTT Agrifood Research Finland The Scientific Agricultural Society of Finland
2004
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311339
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015090311339
Tiivistelmä
Ponsiviljelyn avulla voidaan indusoida kypsymättömistä siitepölyhiukkasista täysin homotsygoottisia kaksoishaploideja kasveja yhden sukupolven aikana. Tehokas haploidiajalostus hyödyntää tätä mahdollisuutta tuottaa vaihtelevista risteytysjälkeläisistä nopeasti täysin puhtaita linjoja. Kaksoishaploideja kasveja käytetään myös ominaisuuksien periytymisen tutkimiseen. Ponsiviljelyä rajoittaa kuitenkin sen onnistumisen vahva riippuvuus genotyypistä. Tätä ominaisuutta säätelevät useat riippumattomasti periytyvät geenit, jotka vaikuttavat prosessin eri vaiheissa määräten alkiorakenteiden induktiota, kasvien regeneroitumista sekä vihreiden ja albiinojen kasvien suhdetta. Kauran heksaploidin villin sukulaisen, susikauran (Avena sterilis L.) linja CAV 2648, on kokeissamme aiemmin tuottanut toistettavasti kaksoishaploideja kasveja. Kun ponsiviljelyssä täysin reagoimaton peltokauran (Avena sativa L.) lajike Puhti risteytettiin CAV 2648 linjan kanssa, vihreiden kasvien regeneroiminen jälkeläisistä onnistui. Tässä työssä tutkittiin mahdollisuutta tuoda susikaurasta peltokauraan ponsiviljelyä parantavia alleeleja risteytyksen ja kahden takaisinristeytyksen avulla. Lisäksi etsittiin ponsiviljelyyn kytkeytyneitä RAPD-geenimerkkejä, joiden avulla vaihtelevista risteytysjälkeläisistä voitaisiin tulevaisuudessa valita paremman ponsiviljeltävyyden omaavat linjat. Genotyypin havaittiin vaikuttavan kaikkiin testattuihin ponsiviljelyominaisuuksiin, joita olivat alkiorakenteiden induktio sekä vihreiden ja albiinojen kasvien erilaistuminen suhteessa ponsien määrään ja erilaistumisalustalle siirrostettujen alkiorakenteiden määrään. Eniten alkiorakenteita saatiin CAV 2648 linjasta, mutta vihreiden taimien regeneroituminen oli paras Puhti × CAV 2648 F2 risteytysjälkeläisistä. Ponsiviljelyn onnistuminen huononi nopeasti takaisinristeytyksissä, ja Puhti-lajike oli odotettavasti kaikkien mitattujen ominaisuuksien suhteen huonoin. Vanhempaisgenotyypit Puhti ja CAV 2648 testattiin 186 RAPD-alukkeella, joista 17 antoi elektroforeesigeelissä vanhempien välillä selvästi eriävän bändikuvion. Näiden 17 alukkeen tuottamat 53 geenimerkkiä testattiin 38:lla Puhti × CAV 2648 F2 kasvilla ja saatua dataa verrattiin samoista kasveista saatuun ponsiviljelydataan (jokaisesta kasvista 90 eristetystä ponnesta saadut ponsiviljelytulokset). Tilastoanalyysien perusteella neljän alukkeen tuottamat viisi geenimerkkiä olivat kytkeytyneet mitattuihin ponsiviljelyominaisuuksiin. Näistä OPX-11870 -merkki oli kytkeytynyt vihreiden sekä albiinojen regeneranttien tuottoon eristetyistä ponsista ja OPC- 10480 -merkki oli kytkeytynyt sekä vihreiden että kaikkien regeneroitujen kasvien yhteenlaskettuun tuottoon suhteessa sekä eristettyihin ponsiin että siirrostettuihin alkiorakenteisiin. Näistä merkeistä ensin mainittu oli peräisin CAV 2648 linjasta ja toinen yllättäen heikon ponsiviljelyvasteen omaavasta Puhti-lajikkeesta. Kirjallisuuden perusteella tämä ei ole tavatonta, vaan positiivisesti vaikuttavia alleeleja voi periytyä myös huonomman vasteen omaavasta genotyypistä, koska ponsiviljelyvaste on monimutkaisesti säädelty ominaisuus. Lisäksi löydettiin kolme CAV 2648 linjasta periytyvää merkkiä, jotka olivat kytkeytyneet alhaisiin induktio- ja regeneraatiotasoihin. Yhteenvetona voidaan todeta, että risteyttämällä peltokaura paremmat ponsiviljelyominaisuudet omaavan susikauran kanssa, jälkeläisten kaksoishaploidituotto paranee verrattuna huonompaan vanhempaan. Takaisinristeytyksissä peltokauraan ominaisuus häviää kuitenkin nopeasti. Tutkimuksessa löydettyjä geenimerkkejä käyttäen voitaisiin risteytysjälkeläisistä valita jatkoon niitä genotyyppejä, joilla on perimässään parempiin ponsiviljelyominaisuuksiin johtavia alleeleja.